Kemiallisten riskien hallinta

Noin puolet suomalaisista työntekijöistä altistuu työssä käytetyille kemikaaleille tai työympäristön epäpuhtauksille. Yleisimpiä työympäristön kemiallisia haittoja ovat pölyt (1,2 miljoonaa altistunutta työntekijää), pesuaineet (690 000 altistunutta) ja liuottimet (500 000 altistunutta).

Turun ja Porin työsuojelupiirin alueella terveydenhuolto toteaa vuosittain vaarallisten aineiden aiheuttamia ammattitauteja tai työperäisiä sairauksia noin 150. Lievempien haittojen määristä ei ole tietoja. Lisäksi vaaralliset aineet voivat aiheuttaa tapaturmia, esim. roiskeita silmiin tai iholle sekä tulipaloja.

Muutamat aineryhmät aiheuttavat vakavat ongelmat

Tällä hetkellä pidetään työntekijöille hankalimpina aineina allergiaa aiheuttavia muoviaineita kuten akrylaatteja, epokseja, isosyanaatteja sekä jauhopölyä. Kemikaalit aiheuttavat merkittävän osan ammattitauteina korvattavista astmoista. Naisten aikuisiällä ilmenneistä astmoista 17 % on työperäisiä, miehillä 29 %.

Pitkäaikainen liuotinaineille altistuminen voi edelleen joissakin työtehtävissä olla vakava uhka terveydelle, samoin työpaikan ilmassa olevat mineraalikuidut. Työpaikkojen ilmasta elimistöön joutuvien vaarallisten aineiden suurimpia sallittuja pitoisuuksia on alennettu 1980-luvulta alkaen. Tämän seurauksena aineille altistuminen hengitysteitse on kokonaisuutena vähentynyt ja aiempaa merkittävämmäksi ongelmaksi on tullut altistuminen ihon läpi imeytyville vaarallisille aineille.

Ihon kautta altistavien aineiden terveysvaaraa lisää myös puutteelliset tuotteiden käyttöturvallisuustiedotteet, mistä johtuen työpaikoilla ei kyetä valitsemaan tehokkaita suojaimia. Työpaikoilla ei saa käyttää kemikaaleja, joissa ei ole tarpeellisia varoitusmerkintöjä ja joista ei ole käytettävissä ajan tasalla olevia käyttöturvallisuustiedotteita.
 
Vaarojen tunnistaminen mahdollistaa niiden hallinnan

Työnantajan on lainsäädännön mukaan tunnistettava työssä esiintyvät kemialliset vaarat, arvioitava vaaroista työntekijöille aiheutuvat terveys- ja turvallisuusriskit, esitettävä riskien arviointi kirjallisesti sekä ja toteutettava tarvittavat torjunta- ja seurantatoimenpiteet.

Kemiallisten aineiden vaarat voidaan arvioida, mikäli työnantajalla on hyvät tiedot työpaikalla esiintyvistä aineista, niiden ominaisuuksista ja vaarallisuudesta sekä mahdollisista altistumistavoista ja altistumisen määrästä. Työnantajan on tunnettava myös altistumislähteet ja -tilanteet sekä aineiden tapaturmia ja onnettomuuksia aiheuttavat ominaisuudet. Erityistä huomiota tulee kiinnittää aineisiin, jotka ovat syöpää, allergiaa tai lisääntymisvaaraa aiheuttavia.

Vaaran arviointi aloitetaan luetteloimalla kaikki työpaikalla käytettävät kemikaalit ja tarkistamalla kemikaaleja kuvaavien käyttöturvallisuustiedotteiden ajantasaisuus. Työprosesseissa syntyvät epäpuhtaudet, esim. hiontapölyt, hitsauskäryt, muovien lämpöhajoamistuotteet ym. selvitetään. Työntekijöiden altistumisen arvioinnissa otetaan huomioon työpaikalla käytössä olevat ja altistumista vähentävät torjuntamenettelyt. Jos altistumisen määrää ei pystytä arvioimaan, tehdään mittauksia, joiden tuloksia verrataan suurimpiin sallittuihin pitoisuuksiin. Työterveyshuollon asiantuntemusta tulee hyödyntää selvityksissä ja etenkin terveysvaikutusten arvioinnissa.

Liiallista vaarallisille aineille altistumista vähennetään ensisijaisesti poistamalla vaarallinen aine tai työmenetelmä käytöstä tai korvaamalla ne vähemmän vaarallisilla. Jos vaarallisen aineen korvaaminen ei onnistu, altistuminen vähennetään mahdollisimman pieneksi esimerkiksi kotelointeja, ilmanvaihtoa tai henkilösuojaimia käyttäen. Työntekijöiden opastaminen vaarallisten aineiden turvalliseen käyttötapaan on erityisen tärkeää.

Mittaukset on tehtävä harkiten

Kemikaalivaarojen arviointia voidaan tarkentaa tuotteiden koostumusta ja ilman laatua mittaamalla. Mittauksia kannattaa tehdä vasta kun tiedetään ongelmia aiheuttava aine tai aineryhmä, ja kun käytettävissä on sopiva ja luotettava mittausmenetelmä sekä menetelmän käytön hallitseva mittaaja. Mittaustuloksen käyttötapa kannattaa miettiä ennalta. Vaarallisten aineiden pitoisuudet ilmassa voivat vaihdella niin paljon, että harkitsemattomista ja huolimattomasti tehdyistä mittauksista ei saadakaan niistä aiottua hyötyä. Joissakin tapauksissa verestä tai virtsasta tehdyillä tutkimuksilla voidaan täydentää työhygieenisillä mittauksilla saatuja tietoja vaarallisille aineille altistumisesta.
 
 

Keskeisiä kemiallisia altisteita (pdf-tiedosto 72 kt)

Työntekijöiden suojeleminen kemiallisilta vaaroilta ja haitoilta (pdf-tiedosto 408  kt)