Sakkoja kuolemantuottamuksesta ja työturvallisuusrikoksesta (04.04.2008)

Helsingin käräjäoikeus antoi 28.3.2008 tuomion tapauksessa, jossa Helsingissä sijainneella työmaalla työmies putosi vesikatolta noin 12 metrin matkan alas osittain asvaltoidulle pihalle ja kuoli vammoihinsa myöhemmin sairaalassa. Tapaturma sattui 13.12.2006 aamulla, jolloin oli vielä pimeää. Putoaminen johtui siitä, että vesikaton sääsuojista osa oli purettu, vaikka katolla olivat vielä työn jälkeiset siivoustyöt käynnissä. Sääsuojat olivat toimineet katolla putoamissuojauksena, koska niissä oli kaiteet jotka suojasivat putoamiselta. Talon seinustalla olleet muuraamista varten pystytetyt telineet olivat myös ylhäältä osittain puretut, jolloin telineen ylimmällä tasolla ei ollut lainkaan kaidetta. Vesikaton valaistus oli myös puutteellinen, koska valaisimet oli poistettu. Tapaturman uhri oli pyydetty katolta alas muihin töihin, ja putoaminen tapahtui hänen laskeutuessaan telineiden ylimmälle tasolle.

Syyttäjä syytti työpäällikköä, vastaavaa työnjohtajaa (myös Valtioneuvoston rakennustyön turvallisuudesta antaman päätöksen 9 §:n mukainen vastuuhenkilö) sekä työnjohtajaa työturvallisuusrikoksesta ja kuolemantuottamuksesta.

Työpäällikön olisi tullut valvoa työturvallisuusnormien noudattamista alaisessaan työssä, sekä huolehtia ja valvoa että työturvallisuussuunnitelmassa olisi selvitetty putoamisvaaralliset olosuhteet ja varmistuttu eri työvaiheiden ajoittamisesta aliurakoitsijoiden kesken siten, ettei puutteita työturvallisuudessa pääse esiintymään.

Vastaavaa työnjohtajaa (mestaria) syytettiin laiminlyönnistä ottaa ennakkosuunnittelussa ja valvonnassa huomioon putoamissuojaustoimenpiteiden oikea ajoitus. Häntä syytettiin myös laiminlyönnistä sopia yhteistyössä aliurakoitsijoiden kanssa työvaiheiden ajoittamisesta siten, ettei putoamisvaaroja pääse syntymään.

Syytteen mukaan työnjohtajana toiminut henkilö oli laiminlyönyt valvoa kulkuteiden ja vesikaton putoamissuojauksen asianmukaisuuden sekä jättänyt valvomatta, että osittain purettu teline olisi merkitty asianmukaisin kielto- ja varoitusmerkein ja pääsy vaaralliselle alueelle suljettu asianmukaisin estein, sekä että vesikatolta pois olisi järjestetty turvallinen, selvästi merkitty ja riittävästi valaistu kulkutie.

Syytetyt kiistivät syytteet mm. sillä perusteella, että onnettomuuden uhri olisi ollut vesikaton siivoustöitä hoitaneen aliurakoitsijan työntekijänä tämän aliurakoitsijan valvonnan alaisuudessa, eikä päätoteuttajana toimineen yrityksen. Kukaan vastaajista ei myöskään ollut määrännyt työmiestä töihin vesikatolle. Aliurakoitsijan katsottiin vastanneen putoamissuojauksista aliurakkasopimuksen perusteella, jonka liitteenä oli putoamissuunnitelma, jonka mukaan työntekijöiden olisi tullut käyttää katolla turvavaljaita. Lisäksi katolle kulku muuraustelineitä pitkin olisi ollut ehdottomasti kielletty, eivätkä vastaajat tienneet telineitä käytettävän kulkutienä katolle. Ainoa sallittu kulkutie olisi kulkenut porraskäytävän kautta.

Käräjäoikeus katsoi, että eniten käytännön työturvallisuusvalvonnan tasolla toiminut työnjohtaja oli syyllistynyt sekä työturvallisuusrikokseen että kuolemantuottamukseen syytteen mukaisesti, ja tuomitsi tämän 55:een päiväsakkoon, yhteensä 1 595 euroa. 

Ylempänä organisaatiossa ollut vastaava työnjohtaja tuomittiin työturvallisuusrikoksesta syytteen mukaisesti, mutta kuolemantuottamusta koskeva syytekohta hylättiin, koska hänen ei katsottu oikeudessa esitetyn näytön perusteella voineen olla tietoinen siitä, että telineitä käytettiin yleisesti kulkutienä katolle, jolloin syy-yhteys työturvallisuuslaiminlyöntien ja tapaturman uhrin kuoleman välillä puuttui. Yksi lautamiehistä olisi katsonut hänen olleen tietoinen telineiden käytöstä kulkutienä ja tuominnut hänet myös kuolemantuottamuksesta. Käräjäoikeus tuomitsi vastaavan työnjohtajan työturvallisuusrikoksesta 30:een päiväsakkoon, yhteensä 1 230 euroa.

Työpäällikön osalta käräjäoikeus katsoi kummankin syytekohdan jääneen toteen näyttämättä. Perusteluiden mukaan työpäälliköllä ei voitu katsoa olleen velvollisuutta yksittäisen työsuorituksen eli sääsuojien purun suunnitteluun ja toteutukseen. Ennakkosuunnittelun osalta käräjäoikeus katsoi näytetyksi, että sääsuojien purkua oli työpäällikön tietämän mukaan määräysten mukaisesti käsitelty urakoitsijakokouksessa, ja että tämä oli voinut luottaa alaistensa suorittamiin toimiin myös ennakkosuunnittelun osalta – työpäällikön toimenkuvaan ei kuulunut operatiivista vastuuta, vaan hän oli vastuussa työmaiden hankinnasta, organisaation valinnasta ja työn toteutuksen seurannasta lähinnä eri palaverien pohjalta.

Käräjäoikeus piti todistajankertomusten perusteella näytettynä, että telineitä käytettiin yleisesti kulkutienä katolle – jopa työnjohtajan katsottiin menetelleen näin.

Lisätietoja: Uudenmaan työsuojelupiirin lakimies Heikki Sahrakorpi, puh. (09) 774 711.