Henkinen kuormitus

Säädökset | Hyvinvoinnista uupumiseen | Työn henkisen kuormittavuuden selvittäminen ja arviointi | Selvityksen jälkeen

Säädökset

Työturvallisuuslain 25 §:n mukaan jos työntekijän todetaan työssään kuormittuvan hänen terveyttään vaarantavalla tavalla, työnantajan on asiasta tiedon saatuaan käytettävissään olevin keinoin ryhdyttävä toimiin kuormitustekijöiden selvittämiseksi sekä vaaran välttämiseksi tai vähentämiseksi.

Säännöksessä on kyse terveyttä vaarantavasta yksilön haitallisesta fyysisestä tai psyykkisestä kuormittumisesta, joka voi olla luonteeltaan yli- tai alikuormitusta. Kuormittuminen voi olla määrällistä tai laadullista. Ylikuormitusta aiheuttaa esim. työ jossa on aikapaineita tai sitä on muutoin liikaa. Toisaalta liian helppo, yksinkertainen ja virikkeetön työ aiheuttaa alikuormitusta. Kuormitustekijät johtuvat työstä tai työympäristöstä riippumatta siitä, kuka työtä tekee. Se miten kukin työntekijä kuormittuu ko. työssä voi vaihdella suuresti. Työnantajan on selvitettävä ja arvioitava sekä kuormitustekijät että työntekijöiden kuormittuminen.

Säädös asettaa työnantajalle velvollisuuden asiasta tiedon saatuaan ryhtymään toimiin haitallisten kuormitustekijöiden selvittämiseksi sekä vaaran välttämiseksi tai vähentämiseksi. Mikäli kuormittumisen toteamisessa tarvitaan asiantuntijan apua, työnantajan tulee ensisijaisesti käyttää työterveyshuollon apua.

Hyvinvoinnista uupumiseen

Henkinen hyvinvointi

Henkisen hyvinvoinnin tunnusmerkkejä ovat tyytyväisyys elämään ja työhön, aktiivisuus, myönteinen perusasenne, kyky sietää kohtuullisessa määrin epävarmuutta ja vastoinkäymisiä sekä oman itsensä hyväksyminen puutteineen ja vahvuuksineen. Henkistä hyvinvointia työssä edistävät mm. hyvä työn organisointi, yhteistyö, kehittymismahdollisuudet työssä, mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä, sopivat työn psyykkiset vaatimukset ja esimiestuki.

Henkinen kuormitus

Henkinen kuormitus kuvaa työn ihmiselle asettamia vaatimuksia. Kuormitus voi olla ali- tai ylikuormitusta määrällisesti tai laadullisesti. Työn vaatimuksia nimitetään kuormitustekijöiksi ja niiden vaikutusta ihmiseen kuormittuneisuudeksi. Henkiseen kuormittumiseen vaikuttaa työtilanne kokonaisuudessaan eli kaikki työhön sisältyvät vaatimukset ja erilliset kuormitustekijät yhdessä. Ihminen vaikuttaa myös itse kuormittumiseensa esimerkiksi työtapojen valinnalla.

Työstressi ja työuupumus

Työstressi ilmentää ratkaisematonta ristiriitaa työntekijän ja työn välisessä suhteessa. Työstressin taustalta löytyy yleensä työjärjestelyissä vakavia ongelmia, joihin ei ole löydetty toimivia ratkaisuja. Pitkään jatkuessaan työstressi voi johtaa työuupumukseen, joka on vakava, työssä kehittyvä krooninen stressioireyhtymä. Se on häiriö, jolle on ominaista kokonaisvaltainen väsymys, kyyniseksi muuttunut asenne työhön ja heikentynyt ammatillinen itsetunto. Uupumuksen seurauksena suoriutuminen työssä heikkenee, mikä edelleen vahvistaa stressin kokemista.

Työn henkisen kuormittavuuden selvittäminen ja arviointi

Työssä kuormittuminen

Työssä kuormittumiseen vaikuttavat työntekijän päätöksenteko- ja vaikutusmahdollisuudet, työn vaatimukset, työyhteisön piirteet ja ulkoinen työympäristö. Henkinen kuormittuminen lisääntyy työn vaatimusten kasvaessa ja päätöksentekomahdollisuuksien kaventuessa. Työn henkinen kuormittavuus voi liittyä mm. työtahtiin, kiireeseen, työn henkiseen raskauteen, työn sisältöön (laatu, määrä, vastuu), ammattitaitoon, osaamiseen, oppimismahdollisuuksiin, vaikuttamismahdollisuuksiin, työyhteisön toimintatapoihin, yksilön ja ympäristön vuorovaikutukseen, yksilön ominaisuuksiin, yhteiskunnallisiin tekijöihin.

Yksilötasolla tuki- ja liikuntaelimistön vaivoina, sydänoireina, päänsärkynä, jännittyneisyytenä, mielialan muutoksina, univaikeuksina, väsymyksenä, turhautuneisuutena, alkoholin liikakäyttönä, poissaolojen lisääntymisenä, työmotivaation laskuna, työn laadun heikkenemisenä, töiden kasaantumisena jne. Kuormittuneisuus voi näkyä myös työyhteisötasolla mm. erilaisina työyhteisön ihmissuhteiden ongelmina, perustehtävän hämärtymisenä ja töiden sujumattomuutena.
Työ voi aiheuttaa työntekijälle tai työntekijöille (työyhteisö) sellaista yli- tai alikuormitusta, joka vaikuttaa työntekijän/työntekijöiden työssä jaksamiseen. Silloin, kun kuormitustilanne alkaa vaikuttamaan työntekijän/työntekijöiden terveyteen haitallisella tavalla, on aika toimia, viimeistään.

Työn kuormittavuuden selvittäminen ja arviointi

Työturvallisuuslain 25 §:n selvittämisvelvoite koskee niin yksilön kuin työyhteisönkin kuormittuneisuutta. Silloin, kun työntekijä ilmaisee omassa jaksamisessaan ongelmia, tulee työnantajan suhtautua asiaan vakavasti. Kuormittuneisuudesta voi kertoa työntekijöiden ilmaisemat asiat, poissaolot, vaihtuvuus, erilaisten työyhteisön hyvinvointia kuvaavien kyselyiden antamat tulokset (esim. ilmapiirikyselyt). Aloite kuormittuneisuuden selvittämiseen voi tulla yksilön, työyhteisön, työnantajan, työsuojeluhenkilöstön, työterveyshuollon tai työsuojeluviranomaisen taholta.

Työn kuormittavuuden arviointi voidaan nähdä tarpeelliseksi, vaikka varsinaisia työntekijän/työntekijöiden kuormittuneisuuden merkkejä ei ole havaittavissakaan. Työn ja työyhteisön kehittäminen voi olla se lähtökohta, jonka vuoksi kyseisiä selvityksiä lähdetään tekemään. Tällöin on mahdollista toteuttaa selvittämis- ja kehittämistoimet työpaikan omin voimavaroin. Ongelmalliset ja hankalammat tilanteet (esim. kun työntekijät kuormittuvat liikaa, työpaikan ihmissuhteet eivät toimi tai ilmapiiri on huono) voivat vaatia ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttöä.

Keneen yhteys? Mistä apua?

Ensisijaisesti yhteyttä kannattaa ottaa työterveyshuoltoon, joka on asiantuntija työn kuormittavuuden selvittämisessä ja arvioinnissa. Työterveyshuollolla on tietoa ihmisen ja työn välisestä suhteesta monella eri tasolla ja heillä on myös välineitä työn kuormittavuuden arviointiin. Heidän toiminnastaan on myös se etu työnantajalle, että aiheutuneista kustannuksista on mahdollista anoa Kelalta osittaista korvausta takaisin.

Keskeisten toimijoiden (esim. työterveyshuolto, työsuojeluhenkilöstö, työnantajan edustus) kesken arvioidaan tilannetta ja sitä, millaiset selvitysmenetelmät ovat kyseisen työpaikan tilanteen huomioon ottaen käyttökelpoisimpia. Yksilöllisen työkuormituksen arvioinnissa ja selvittämisessä yhteistyö työterveyshuollon kanssa on tärkeää. Työntekijät eivät aina ole valmiita asioista avoimesti keskustelemaan yhdessä, jolloin toimintamahdollisuus tilanteen korjaamiseksi voi hankaloitua. Tämän vuoksi on tärkeää ylläpitää työpaikalla avoimuutta ja luottamuksellisuutta. Esimiestyö ja vaikeiden asioiden puheeksi ottamisen taidot korostuvat tällaisissa tilanteissa entisestään.

Erilaisia menetelmiä

Työn kuormittavuuden arvioinnissa voidaan käyttää erilaisia menetelmiä, joita voivat olla vuorovaikutus-, havainnointi-, haastattelu-, kyselylomake- ja toiminnalliset menetelmät. Työpaikkojen yksilölliset tilanteet ratkaisevat paljolti sen, millaisia menetelmiä on tarpeen käyttää.

Selvityksen jälkeen

Selvityksen ja arvioinnin tekemisen jälkeen alkaa kaikkein tärkein vaihe. Tulokset pitää analysoida ja suunnitella tarvittavat toimenpiteet esiin tulleiden asioiden korjaamiseksi. Työturvallisuuslaki velvoittaa työnantajaa korjaamaan työhyvinvointia uhkaavat tekijät ja myös seuraamaan tehtyjen toimenpiteiden vaikutuksia.

Esimiestyön parantaminen, kehityskeskustelujen käyminen
Työyhteisön pelisäännöistä sopiminen, tiedon kulun parantaminen
Työnohjaus
Työmäärään puuttuminen
Työtehtävien muuttaminen
Työtapoihin vaikuttaminen
Töiden priorisointi
Työnjaosta sopiminen
Säännöllisten työpaikkapalavereiden pitäminen
Koulutuksen järjestäminen jne.