Palautetta tästä sivusta

Lisää tietoa

Puheenvuoroja työn kuormittavuudesta
Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2010:17

Henkinen hyvinvointi työssä

Hyvinvointi näkyy myös tuottavuutena

Henkinen hyvinvointi ilmenee monin tavoin sekä työyhteisössä että sen yksittäisissä jäsenissä. Se tuntuu hyvänä ja turvallisena ilmapiirinä, työpaikan me-henkenä, toiminnan häiriöttömyytenä ja yhteistyön sujumisena. Sairaus poissaolot ja henkilöstön vaihtuvuus vähenevät ja tuottavuus lisääntyy.

Työntekijä kokee henkisen hyvinvoinnin mm. haluna tehdä työtä, tunteena, että työ sujuu ja että hän hallitsee työnsä. Hyvin järjestetty ja mitoitettu työ tuntuu mielekkäältä ja sopivan haastavalta, siinä voi oppia uutta ja kehittyä.

Työolot voivat edistää henkistä hyvinvointia

Työn rasittavuutta arvioitaessa on työn lisäksi otettava huomioon koko työympäristö. Henkistä hyvinvointia voidaan edistää poistamalla työstä tai työympäristöstä aiheutuvat vaarat ja muut haitallisesti vaikuttavat tekijät

Esimerkiksi lämpötilalla, valaistuksella, melulla, tärinällä, ilmastoinnilla, säteilyllä ja väreillä on selviä yhteyksiä ihmisen henkiseen ja ruumiilliseen hyvinvointiin. Näihin seikkoihin onkin syytä kiinnittää erityistä huomiota työympäristöä suunniteltaessa.

Työntekijällä tulee olla mahdollisuus nähdä oma työpanoksensa osana koko työprosessia. Tämä lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja työmotivaatiota.

Henkisen hyvinvoinnin kannalta on edullista, jos työntekijöillä on mahdollisuus keskustella joko työn kuluessa tai taukojen aikana toistensa kanssa. Silloin, kun ei ole mahdollisuutta kanssakäymiseen työtovereiden kanssa tai työstä puuttuvat ihmissuhteet kokonaan, voidaan työn aiheuttamaa rasitusta vähentää esimerkiksi jaksottamalla työ siten, ettei pitkiä yksintyöskentelyjaksoja tule.

Haasteet hyväksi

Oikein mitoitettu työ ylläpitää ja edistää henkistä hyvinvointia. Virheellinen mitoitus ja työtapa haittaavat työntekoa ja voivat jopa olla esteenä henkiselle hyvinvoinnille. Työn rasittavuutta arvioitaessa on otettava huomioon sekä työ että työympäristö.

Jotta työ olisi terveellistä, sitä ei saa olla liikaa eikä liian vähän ihmisen suorituskykyyn nähden. Työ ei saa olla liian vaativaa eikä liian yksinkertaista tai yksipuolisesti rasittavaa. Työntekijöillä pitää olla mahdollisuus itse vaikuttaa työnsä määrään ja aikatauluun.

Työn pitää sujua

Sekä tuottavuuden että terveyden kannalta on on tärkeää, että työ sujuu. Tällöin on kiinnitettävä huomiota paitsi työn määrään ja sisältöön myös työasentojen, työliikkeiden ja työvälineiden tarkoituksenmukaisuuteen.

Hyvin järjestetty ja mitoitettu työ merkitsee yritykselle tuotannon tehokkuutta, joustavuutta ja häiriöttömyyttä. Työntekijöille se taas merkitsee turvallisuutta, terveyttä ja tunnetta että työ sujuu. Organisaation sisäistä yhteistoimintaa haittaavia kitkatekijöitä tulee voida vähentää. Esimerkiksi epätarkoituksenmukaiset ja kankeat johtamis- ym. menettelytavat haittaavat usein työntekoa.

Turvallinen ja terveellinen työympäristö tukee työntekijää

Turvallinen ja terveellinen työympäristö tukee työn tekemistä ja työntekijää. Työympäristö käsittää sekä fyysisen (tilat, koneet, laitteet, esineet) että sosiaalisen työympäristön (esim. ihmissuhteet). Hyvä työympäristö sosiaalisessa mielessä merkitsee, että ihminen voi tarvittaessa saada apua esimiehiltään ja työtovereiltaan. Hyvä työyhteisö on kannustava ja synnyttää näin halun tehdä työtä.

Pahoinvointi aiheuttaa monia häiriöitä

Henkinen pahoinvointi tuntuu aina viime kädessä toiminnan ja tuotannon häiriöinä sekä vaikuttaa työntehoon ja yrityksen kannattavuuteen.

Huonot työolot aiheuttavat mm. poissaoloja, työntekijöitten vaihtuvuutta, voimakkaita ristiriitoja, perustehtävän hämärtymistä, eripuraisten ryhmien syntymistä sekä yleistä turvattomuuden ja pahoinvoinnin tunnetta.

Haitallinen työperäinen rasitus voi osaltaan vaikuttaa terveyteen. Sopimaton rasitus voi johtaa terveyttä haittaavien keinojen käyttöön (esim. alkoholin käyttö).

Yhteistyöllä henkistä hyvinvointia

Henkisen hyvinvoinnin edistäminen työpaikalla on aina viime kädessä työpaikan oma asia, mutta ulkopuoliset tahot voivat auttaa tässä työssä.

On tärkeää, että kaikki työyhteisön jäsenet voivat osallistua työolojensa kehittämiseen, jokaisen tulisi voida vaikuttaa oman työnsä määrään ja sisältöön.

Mitä voi tehdä itse?

Jokaisessa työssä on ainakin jossain määrin vaikutusmahdollisuuksia. Nämä tulisi käyttää tehokkaasti hyväksi eli miettiä, miten rasittavat työt tai työvaiheet voisi tehdä toisin.

Kukin voi arvioida elämäntilannettaan kokonaisuutena ja miettiä, onko työn ulkopuolisessa elämässä jotain, mikä rasittaa kohtuuttomasti. Samalla on syytä pohtia, miten itse voi vähentää näitä rasitustekijöitä.

Mitä voimme tehdä yhdessä?

Mikäli tuntuu, että omat mahdollisuudet on loppuun käytetty tai niitä ei ole, voidaan tilannetta pohtia yhdessä työtovereiden kanssa. Kannattaa miettiä, voisiko työn tehdä toisin tai vaihdella työvaiheita työntekijöiden kesken.

Myös keskustelut esimiehen kanssa ovat hyödyllisiä työstä aiheutuvan rasituksen säätelemiseksi. Voidaan keskustella esimerkiksi, voitaisiinko työmäärää tilapäisesti vähentää tai työtehtäviä vaihtaa rasituksen vähentämiseksi.

Asian luonteesta riippuen voidaan kääntyä myös työsuojelu- tai luottamushenkilöiden puoleen. Esimerkiksi työsuhdekysymykset kuuluvat perinteisesti luottamushenkilöiden tehtäviin ja työsuojeluviranomaisilta voi löytyä apu silloin, kun kyse on työpaikan työturvallisuudesta.

Esimiehet mukaan yhteistyöhön

Työpaikan esimiestehtävissä toimivat ovat usein avainasemassa havaitsemaan henkisen pahoinvoinnin oireita työyhteisössä. Hyvinvoinnin häiriöiden syyt tulisi pyrkiä tunnistamaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja ryhtyä toimiin työolojen parantamiseksi.

Esimiehillä, ns. linjajohdolla, on käytettävissään työpaikan työsuojelusta ja työterveyshuollosta vastaavien henkilöiden asiantuntemus. Esimiesten tulee toimia kiinteässä yhteistyössä näiden kanssa työolojen kohentamiseksi.

Nykyaikaiseen johtamiseen kuuluvat myös keskustelut alaisten kanssa työssä esiin tulevista ongelmista.

Työpaikan työsuojelutoiminta eläväksi

Työpaikan työsuojeluhenkilöillä ja työsuojelutoimikunnalla on lukuisia lainsäädäntöön perustuvia tehtäviä työolojen kohentamiseksi.

Työnantajan ja työntekijöiden edustajien tulee yhteistyössä käsitellä myös henkiseen hyvinvointiin kuuluvia asioita, jotka tulee ottaa huomioon työpaikan työsuojelusuunnitelmissa.

Ylimmän johdon tuki kaikessa työsuojelussa on ensiarvoisen tärkeää. Työolojen kehittäminen ei ole mahdollista ilman työpaikan ylimmän johdon myönteistä suhtautumista asiaan.

On tärkeää, että työpaikan korkein johto osallistuu työolojen parantamiseen, antaa siihen tarvittavia voimavaroja sekä seuraa aikaan saatuja tuloksia.

Ulkopuoliset tahot auttavat tarvittaessa

Työpaikan omat voimavarat eivät aina riitä työolojen parantamiseen. Tällöin voidaan kääntyä asiantuntijoiden puoleen. Tällaisia ovat mm. työsuojelu- ja työvoimaviranomaiset sekä työterveyshuolto.

Myös tutkimuslaitokset voivat antaa asiantuntemustaan työolojen terveellisyyden ja turvallisuuden kehittämisessä. Tällaisia laitoksia ovat esimerkiksi Työterveyslaitos aluelaitoksineen, Helsingin teknillisen korkeakoulun työpsykologian laboratorio sekä muut korkeakoulut.

Työsuojelu hyvinvoinnin edistäjänä

Työsuojelun eräänä tavoitteena on henkisen hyvinvoinnin edistäminen työpaikalla. Henkinen työsuojelu on käytännön toimintaa, jolla pyritään saattamaan työn vaatimukset ja ihmisen suoritusedellytykset vastaamaan mahdollisimman hyvin toisiaan. Ennen kaikkea henkinen työsuojelu on yhteistoimintaa työpaikalla työolojen kohentamiseksi.

Henkinen työsuojelu on sekä ehkäisevää että puutteita korjaavaa toimintaa. Pääpaino on ehkäisevässä työssä. Työoloja kehitetään suunnittelun avulla, jota toteutetaan organisaation eri tasoilla ja jossa työntekijät ovat mukana. Suunnittelu on jatkuvaa ja kaikkia työntekijöitä koskettava asia.

Työoloja tulee tarkastella kokonaisuutena ja kehittää työn mitoituksen ja työtapojen ohella myös työympäristöä ja työyhteisön ja organisaation toimintaa, kuten tuotannonohjausjärjestelmiä.

Työoloja ja tuotantoa kehitettäessä tulee ottaa huomioon työmotivaatioon, viihtyvyyteen ja henkiseen terveyteen vaikuttavat tekijät. Halu tehdä työtä ei synny vain ylhäältä annettujen määräysten perusteella, vaan siten, että työntekijä itse on mukana työnsä tavoitteiden suunnittelussa ja osaltaan hyväksyy ne.

Työterveyshuollon asiantuntemus käyttöön

Työterveyshuollon asiantuntemusta voidaan käyttää hyväksi työkykyä ylläpitävien ja varhaiskuntoutusta tukevien toimien suunnittelussa ja toteutuksessa.

Työterveyshuollon tehtäviin kuuluu mm. työpaikkaselvitysten tekeminen. Niiden yhteydessä tulee arvioida myös fyysisen ja henkisen terveyden haittoja, jotka johtuvat työstä ja työoloista.

Työterveyshuollon edellytetään toimivan yhteistyössä työpaikan työsuojeluhenkilöiden ja -elinten kanssa sekä tekevän esityksiä työolojen kohentamiseksi.

Miten työoloja kehitetään

Lähtökohtana työolojen kehittämiselle voi olla ongelmien kartoittaminen. Tämä voidaan tehdä keskusteluin, kyselyin tai perehtymällä erilaisiin tilastotietoihin, esim. sairaus poissaoloja ja henkilökunnan vaihtuvuutta kuvaaviin lukuihin.

On huomattava, että asioita, joihin halutaan muutosta, on tavallisesti varsin rajallinen määrä. Myös toimintayksiköittäin tarkasteltuna keskeisiä, muutosta vaativia toimenpiteitä on suhteellisen pieni määrä.

Usein henkiseen hyvinvointiin kuuluvat asiat ovat hyvin käytännönläheisiä ja niihin voidaan vaikuttaa. Työoloihin vaikuttaminen ei aina vaadi suuria taloudellisia uhrauksia, vaan kysymys on jokapäiväisistä, jokaisen ymmärrettävissä olevista käytännön asioista.

Työyhteisön toimintakyvystä tulee huolehtia

Kun työpaikalla käsitellään yksittäisiä ongelmia, on aluksi hyvä selvittää, onko yhteistyössä pulmia. Työolojen kehittämisen esteenä on usein työpaikan huono sisäinen yhteistyö.

Huomiota kiinnitetään siihen, miten yhteistyö esimiesten ja alaisten välillä sekä työtovereiden kesken sujuu, toimivatko työsuojelu ja työterveyshuolto tarkoituksenmukaisella tavalla sekä millaiset mahdollisuudet henkilöstöllä on osallistua omaa työtään ja työyhteisöään koskevaan suunnitteluun. Myös esimiesten keskinäisten suhteitten sujuminen on tärkeää työyhteisön hyvinvoinnin kannalta.

Mikäli yhteistyössä ja osallistumismahdollisuuksissa todetaan puutteita, eritellään ongelmien syitä ja etsitään keinoja, joilla yhteistyötä voidaan parantaa. Usein jo pelkästään yhteistyön paraneminen vähentää oleellisesti työolojen rasittavuutta.

Myös tiedonkulun parantaminen yhteisön eri tasojen ja ryhmittymien välillä voi lisätä keskinäisen yhteistyön edellytyksiä.

Ongelmaratkaisumalli

Asioiden käsittelyssä voidaan edetä esimerkiksi tavanomaista ongelman ratkaisutapaa noudattaen.

Ongelman ilmaantuminen

Asia, johon halutaan korjausta, voi tulla mm. työterveyshuollon, työsuojeluhenkilöiden, esimiesten tai henkilökunnan aloitteesta esim. työsuojelutoimikunnan tietoon.

Tarkempi erittely

Pelkkä tieto ongelmasta ei useinkaan riitä, vaan tavallisesti tarvitaan tarkempaa tietoa tilanteen hahmottamiseksi. Lisätietoa voidaan saada esim. haastatteluin, kyselyin tai perehtymällä tilastoihin. Voidaan käyttää myös ns. havainnointiin perustuvia menetelmiä eli tarkkailla työpaikkoja.

Toimet

Kun on käynyt riittävän selväksi, mistä on kysymys, voidaan alkaa suunnitella toimia tilanteen parantamiseksi. Tätä varten voidaan tarvittaessa perustaa työryhmä ellei sitä ole jo ennestään. Työryhmä voidaan perustaa jo tiedonkeruuvaiheessa.

On tärkeää, että ne osapuolet, joita asia koskee, ovat mukana suunniteltaessa toimenpiteitä työolojen kohentamiseksi. On myös välttämätöntä, että heillä on riittävästi tietoa ja halua kehittää työoloja.

Korjaavat toimet voidaan kohdistaa esimerkiksi työympäristöön, työn vaatimuksiin (määrään ja sisältöön), työjärjestelyihin sekä fyysiseen ja sosiaaliseen työympäristöön.

Yksittäiseen työntekijään kohdistuvat toimet tulisi antaa työterveyshuollon tai muun terveydenhuollon tehtäväksi etenkin, jos kyse on työntekijän sairaudesta. Projektiryhmän ei ole syytä paneutua työntekijän terveydentilaa koskeviin pohdintoihin.

Seuranta ja arviointi

Parannustoimien vaikutuksia tulee myös seurata ja ryhtyä tarvittaviin jatkotoimiin. Samalla selvitetään, saavutettiinko toiminnalla asetetut tavoitteet ja ellei, niin mistä syystä.