På svenska

Palautetta tästä sivusta

Lisää tietoa
    Kirjallisuutta
  • Työmelu
    Työsuojeluoppaita ja -ohjeita 2.

Melu

Säädökset

Työturvallisuuslain (738/2002) 39 § sisältää säännökset työntekijöiden altistumisesta fysikaalisille tekijöille, joista yhtenä tekijänä on melu. Sen mukaan työntekijän altistuminen melulle on rajoitettava niin vähäiseksi, ettei niistä aiheudu haittaa tai vaaraa työntekijän turvallisuudelle tai terveydelle.

Tärkein melua koskeva säädös on valtioneuvoston asetus työntekijöiden suojelemisesta melusta aiheutuvilta vaaroilta (85/2006) joka tuli voimaan 15.2.2006.

Valtioneuvoston asetuksessa koneiden turvallisuudesta (400/2008) koneiden ja laitteiden valmistajia velvoittavat olennaiset terveys- ja turvallisuusvaatimukset ovat päätöksen liitteessä 1. Melun ja tärinän osalta määrätään suunnittelemaan ja toteuttamaan kone niin, että melupäästöstä tai tärinästä aiheutuvat vaarat on vähennetty alhaisimmalle mahdolliselle tasolle ottaen huomioon tekniikan kehitys ja käytössä olevat keinot vähentää melua ja tärinää erityisesti lähteeseen kohdistuvin toimenpitein.

Valtioneuvoston asetus ulkona käytettävien laitteiden melupäästöistä (621/2001) on annettu ympäristönsuojelulain (86/2000) nojalla. Se koskee edellä mainitun konepäätöksen (400/2008) 2 §:ssä määriteltyjä koneita, jotka on tarkoitettu käytettäviksi ulkona. Se asettaa mm. suurten maansiirto- ja rakennuskoneiden melupäästölle rajat. Työsuojeluviranomaiset valvovat asetusta.

Valtioneuvoston asetus työntekijöiden suojelemisesta melusta aiheutuvilta vaaroilta (85/2006)

Asetuksen soveltaminen ja tarkoitus

Asetus tuli voimaan 15.2.2006 ja sitä sovelletaan työturvallisuuslain piiriin kuuluvaan työhön. Säädöksen tarkoituksena on työntekijöiden suojeleminen työssä esiintyviltä vaaroilta ja haitoilta, jotka aiheutuvat tai saattavat aiheutua altistumisesta melulle.

Samalla kumotaan valtioneuvoston päätös työntekijäin suojelusta työssä esiintyvän melun aiheuttamilta vaaroilta ja haitoilta (ns. melupäätös). Musiikki- ja viihdealalla uutta asetusta on sovellettu 15 helmikuuta 2007 alkaen.

Melualtistumisen selvittäminen ja ehkäiseminen tai vähentäminen

Työnantajan on selvitettävä työntekijöiden mahdollinen altistuminen melulle ja sen mukaisesti tunnistettava melua aiheuttavat tekijät. Tämän perusteella työnantajan on poistettava ne vaarat, jotka melulle altistuminen aiheuttaa työntekijän terveydelle tai turvallisuudella. Jos tämä ei ole mahdollista, vaaroja on vähennettävä niin paljon, kuin tekniikan kehitys ja vaaran tai haitan ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi käytössä olevat keinot sallivat.

Melualtistuksen arviointi, mittaus ja riskin arviointi

Kun työnantaja on tunnistanut tilanteen, jossa työntekijä altistuu melulle, eikä altistumista voi poistaa, työnantajan on arvioitava ja tarvittaessa mitattava työntekijän melulle altistumisen taso.

Melualtistuksen arviointi ja mittaus on suunniteltava ja toteutettava asiantuntijan toimesta asianmukaisesti sekä uudistettava tarvittaessa. Arviointi- ja mittausohjeita on asetuksen 8 §:ssä. Työnantajan on säilytettävä tiedot arvioiduista ja mitatuista altistustasoista niin kauan kuin se voi olla kyseisen arviointi- ja mittauskohteen osalta työntekijöiden melulle altistumisen arvioinnin ja ehkäisemisen kannalta tarpeen.

Työnantajan on selvityksen ja määrityksen perusteella arvioitava haitta- ja vaaratekijöiden merkitys työntekijöiden turvallisuudelle ja terveydelle (riskin arviointi). Työnantajalla tulee olla hallussaan riskin arvioinnin tulos, jonka hän voi sisällyttää työpaikkaselvitykseen tai muuhun selvitykseen. Työntekijällä tulee olla mahdollisuus saada tieto arvioinnin tuloksesta. Riskin arviointi on pidettävä ajan tasalla

    Työnantajan on riskin arvioinnissa otettava erityisesti huomioon:
  1. altistuksen taso, tyyppi ja kesto;
  2. altistuksen toiminta- ja raja-arvot;
  3. vaikutukset niiden työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen, joiden työterveyshuolto on todennut olevan erityisen alttiita melulle;
  4. mahdollisuuksien mukaan työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen kohdistuvat vaikutukset, jotka aiheutuvat melun ja työhön liittyvien sisäkorvalle myrkyllisten aineiden tai melun ja tärinän yhteisvaikutuksesta;
  5. melun ja varomerkkien tai melun ja muiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta aiheutuvat välilliset vaikutukset, joilla voi olla vaikutusta työntekijän terveyteen ja turvallisuuteen;
  6. teknisten laitteiden valmistajien antamat tiedot melupäästöstä;
  7. mahdollisuus käyttää vaihtoehtoisia, vähemmän melualtistusta aiheuttavia työvälineitä;
  8. altistuminen melulle olosuhteissa, joissa työntekijä työn johdosta työnantajan määräyksestä oleskelee varsinaisen työajan ulkopuolella;
  9. muut riskin arvioinnin kannalta merkitykselliset tiedot, kuten työntekijän terveydentilan seurannan yhteydessä tai alan julkaisuista saadut tiedot;
  10. mahdollisuus käyttää asianmukaisia kuulosuojaimia
Altistuksen ennaltaehkäiseminen tai vähentäminen

Työnantajan on poistettava melulle altistumisesta työntekijän terveydelle tai turvallisuudelle aiheutuvat vaarat ja haitat tai ellei tämä ole mahdollista, vähennettävä ne mahdollisimman alhaiselle tasolle ottaen huomioon tekninen kehitys ja vaaran tai haitan ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi käytettävissä olevat toimenpiteet.

    Työnantajan on otettava melualtistuksen ennaltaehkäisyssä ja vähentämisessä erityisesti huomioon seuraavat seikat:
  1. vähemmän melualtistusta aiheuttavat työmenetelmät;
  2. sellaiset asianmukaiset työvälineet, jotka aiheuttavat työn luonne huomioon ottaen mahdollisimman vähän melua;
  3. työvälineiden, työpaikan ja työpaikalla käytettävien laitteiden ja niihin liittyvien järjestelmien huolto- ja kunnossapito-ohjelmat;
  4. työpaikkojen ja työpisteiden suunnittelu;
  5. työntekijöiden opastaminen työvälineiden oikeaan ja turvalliseen käyttöön melulle altistumisen vähentämiseksi mahdollisimman alhaiselle tasolle;
  6. melun tekninen vähentäminen esimerkiksi vaimennusta, eristystä, melusuojia, kapselointia tai ääntä absorboivaa kattamista käyttäen;
  7. melualtistuksen keston ja voimakkuuden rajoittaminen;
  8. työn suunnittelu siten, että riittävät lepoajat huomioon ottaen melualtistuminen mahdollisuuksien mukaan aika ajoin vähenee tai keskeytyy.

Mikäli työntekijällä on työn luonteesta johtuen käytettävissään työnantajan vastuulla oleva lepotila, työnantajan on huolehdittava melun vähentämisestä tässä tilassa sen käyttötarkoituksen ja olosuhteiden edellyttämälle tasolle.

Riskeille erityisen alttiit työntekijät, toimenpiteiden tarkistaminen

Työnantajan on ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin työterveyshuollon osoittamien melulle erityisen alttiiden työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemiseksi.

Jos työterveyshuollon suorittaman tai muun työntekijöiden terveydentilan seurannan yhteydessä lääkäri tai muu työterveyshuollon ammattihenkilö toteaa työntekijässä melusta aiheutuneen kuulovamman, joka todennäköisesti on aiheutunut melulle altistumisesta työssä, työnantajan on tarkistettava asetuksen 10, 12-15 §:ssä säädetyt toimenpiteet.

Samalla on otettava huomioon työterveyshuollon ammattihenkilön tai muun riittävän pätevyyden omaavan henkilön tai toimivaltaisen viranomaisen haitta- ja vaaratekijöiden poistamiseksi tai vähentämiseksi antamat ohjeet. Näihin ohjeisiin voidaan sisällyttää mahdollisuus siirtää työntekijä sellaisiin työtehtäviin, joissa ei ole lisäaltistumisen vaaraa.

Opetus ja ohjaus
    Työnantajan on annettava työssään melulle altistuville työntekijöille tarpeelliset tiedot 10 §:ssä tarkoitetun riskinarvioinnin tuloksista sekä opetusta ja ohjausta erityisesti:
  1. haitta- ja vaaratekijöiden luonteesta
  2. olosuhteista, joissa melua esiintyy sekä melusta aiheutuvien vaarojen tai haittojen poistamisesta tai vähentämisestä mahdollisimman vähäisiksi;
  3. melualtistuksen toiminta- ja raja-arvoista;
  4. altistumisen arviointi- ja mittaustuloksista sekä niiden merkityksestä;
  5. kuulonsuojainten oikeasta käytöstä;
  6. melusta aiheutuvien vammojen ja oireiden tunnistamisesta ja ilmoittamisesta;
  7. turvallisista työtavoista melualtistuksen vähentämiseksi;
  8. työterveyshuollosta ja sen toiminnasta sekä säädetyistä terveystarkastuksista.
Altistuksen toiminta- ja raja-arvot sekä toimenpiteet niiden ylittyessä

Päivittäisen melualtistuksen alempi toiminta-arvo on 80 dB ja ylempi toiminta-arvo on 85 dB. Päivittäinen melualtistus tarkoittaa A-painotettua äänitasoa, joka kahdeksan tunnin työpäivän aikana antaa saman altistuksen kuin altistava melu, mukaan lukien impulssimelu. Kuulonsuojainten vaimentavaa vaikutusta ei oteta huomioon.

Alemman toiminta-arvon ylittyessä työnantajan on huolehdittava siitä, että työntekijän saatavilla on henkilökohtaiset kuulonsuojaimet. Lisäksi altistuneella on oikeus päästä kuulontutkimukseen. Jos altistuminen melulle vastaa ylempää toiminta-arvoa tai ylittää sen, työnantajan on annettava työntekijän käyttöön henkilökohtaiset kuulonsuojaimet, joita työntekijän on käytettävä. Alueet, joilla työntekijät saattavat altistua ylemmän toiminta-arvon melulle on asianmukaisesti merkittävä ja rajattava sekä pääsyä niille rajoitettava, jos se on teknisesti mahdollista ja altistumisen johdosta tarpeellista. Lisäksi on laadittava meluntorjuntaohjelma.

Päivittäisen melualtistuksen raja-arvo on 87 dB. Työntekijän käyttämien kuulonsuojainten vaimentava vaikutus otetaan huomioon. Jos työntekijän altistuminen ylittää raja-arvon työnantajan on viipymättä ryhdyttävä toimenpiteisiin altistuksen vähentämiseksi alle raja-arvon.

Äänen huippupaineen alempi toiminta-arvo on 112 Pa, ylempi toiminta-arvo 140 Pa ja raja-arvo 200 Pa.  Alemman toiminta-arvon ylittyessä työnantajan on huolehdittava siitä, että työntekijän saatavilla on henkilökohtaiset kuulonsuojaimet. Jos altistuminen melulle vastaa ylempää toiminta-arvoa tai ylittää sen, työnantajan on annettava työntekijän käyttöön henkilökohtaiset kuulonsuojaimet, joita työntekijän on käytettävä.

Työssä, jossa työntekijän päivittäinen altistuminen melulle vaihtelee huomattavasti työpäivästä toiseen voidaan päivittäisen raja-arvon sijasta käyttää viikottaista arvoa, joka on viiden työpäivän perusteella laskettu keskimääräinen päivittäinen melualtistus. Tämä edellyttää, että riittävällä seurannalla osoitettu viikottainen melualtistus ei ylitä altistuksen raja-arvoa 87 dB ja että työhön liittyvät vaarat ja haitat saatetaan mahdollisimman vähäisiksi.

Poikkeukset

Työssä, jossa henkilökohtaisten kuulonsuojainten täysimääräinen ja asianmukainen käyttö työn erityisen luonteen vuoksi todennäköisesti aiheuttaisi suuremman terveys- ja turvallisuusvaaran kuin niiden käyttämättä jättäminen, voidaan soveltuvin osin poiketa siitä, mitä toimenpiteistä toiminta- ja raja-arvojen ylittyessä on on säädetty.

Poikkeuksen tarve ja laajuus arvioidaan ja perustellaan kirjallisesti tapauskohtaisesti riskin arvioinnin yhteydessä. Poikkeamisen perusteluiksi työnantajan tulee hankkia työterveyshuollon ammattihenkilön tai asiantuntijan toimenpide-ehdotus. Poiketa voidaan ainoastaan siinä laajuudessa kuin se on välttämätöntä. Työnantajan on säilytettävä riskin arvioinnin tulos kuten altistustietojen säilyttämisestä on säädetty.

Työnantajan on poikkeustapauksessa huolehdittava melulle altistuvan työntekijän terveydentilan tehostetusta seurannasta.

Työnantajan on ilmoitettava poikkeuksesta asianomaiselle työsuojeluviranomaiselle sekä siitä ja sen perusteluista samoin kuin tehostetusta terveydentilan seurantatavasta kyseiselle työntekijälle ja asianomaiselle työsuojeluvaltuutetulle.

Meluntorjuntaohjelma

Meluntorjuntaohjelma on muodoltaan vapaa asiakirja. Siinä on kuitenkin selvitettävä syyt raja-arvojen ylittymiseen ja asetettava tavoitteet siten, että melualtistusta vähennetään teknisin tai työnjärjestelyyn liittyvin toimin niin paljon kuin mahdollista, ottaen huomioon tekninen kehitys ja erityisesti melun lähteeseen kohdistuvien torjuntatoimenpiteiden saatavuus. Erityisesti tulee kiinnittää huomiota ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin, jotka on lueteltu edellä. Työnantaja voi tehdä meluntorjuntaohjelman itse tai teettää konsultilla. Meluntorjuntaohjelma on luonteva osa työsuojelun toimintaohjelmaa.


Viimeksi päivitetty: 09.10.2013
Tuotanto: Wysiwyg Oy