Tulosta

Lähetä linkki

Palautetta tästä sivusta

Säteilyturvakeskus
• Tietoa radonista
• Säteilyturvakeskuksen ohje ST 12.1 "Säteilyturvallisuus luonnonsäteilylle altistavassa toiminnassa"
• Säteilyturvallisuuskeskus - Sisäilman radon (pdf-tiedosto 594 kt)

Radon

Radonpitoisuuden raja-arvot

Säteilyasetuksessa (1512/1991, muutos 1143/1998) on asetettu raja-arvot työpaikkojen radonpitoisuudelle. Työpaikoilla radonpitoisuus ei saa säännöllisessä työssä (1600 tuntia/vuosi) ylittää vuosikeskiarvoa 400 Bq/m³. Tätä toimenpidearvoa sovelletaan myös kouluihin, päiväkoteihin ja muihin julkisiin tiloihin. Toimenpidearvon soveltamisesta ja mittauksista on annettu tarkempia ohjeita ohjeessa "ST 12.1. Säteilyturvallisuus luonnonsäteilylle altistavassa toiminnassa". Toimenpidearvon ylitys on ilmoitettava Säteilyturvakeskukseen esim. Selvitys työpaikan radonaltistuksesta -lomakkeella.

Työnantaja on velvollinen selvittämään radonpitoisuuden työtiloissa, jos voidaan perustellusti epäillä toimenpidearvon ylittyvän.

Kunnat, joissa radonpitoisuus on selvitettävä kaikilla työpaikoilla

Työpaikoilla esiintyviä korkeita radonpitoisuuksia voidaan ennakoida pientaloissa suoritettujen huoneilman radonmittausten perusteella. Ohjeen ST 12.1 mukaan työpaikkojen radonpitoisuus tulee selvittää niillä alueilla, joissa asuinympäristössä mitatuista radonpitoisuuden vuosikeskiarvoista vähintään 10 % ylittää arvon 400 Bq/m³.

Säteilyturvakeskuksen ylläpitämässä listassa on mainittu tällaiset kunnat aakkosjärjestyksessä. Säteilyturvakeskus päivittää kuntalistan vuosittain. Nämä kunnat on esitetty myös kartassa.

Radonpitoisuus pitää mitata edellä mainittujen alueiden lisäksi myös muilla paikkakunnilla sellaisissa työpaikoissa, jotka sijaitsevat harjulla tai muulla hyvin ilmaa läpäisevällä sora- tai hiekkamuodostumalla. Radonpitoisuus tulee mitata myös kaikissa maan alla sijaitsevissa työtiloissa, joissa työskennellään pysyvästi.

Mittaukset

Aluehallintovirastot valvovat työsuojelutarkastusten yhteydessä tai erillisenä hankkeena, että radonpitoisuus em. kunnissa sijaitsevilla työpaikoilla on mitattu tai mittaaminen on arvioitu tarpeettomaksi radonpitoisuuden ollessa työtilojen sijainnin, rakenteen tai muun vastaavan syyn vuoksi mitä ilmeisimmin pienempi kuin 400 Bq/m³ . Radonmittaus ei esimerkiksi ole yleensä tarpeen niissä tiloissa, jotka sijaitsevat toisessa tai ylemmissä kerroksissa siten, ettei niiden lattia tai seinät rajoitu maanpintaan.

Kun radonpitoisuuksia ei ole selvitetty, vaikka aihetta olisi, tarkastuksen toimittaja antaa ohjeen radonpitoisuuksien mittaamiseksi. Radonmittaus tulee tehdä lämmityskaudella (marras-huhtikuun aikana) vähintään 2 kk kestävänä mittauksena ns. radonmittauspurkilla.

Laajoissa kiinteistöissä on tehtävä useampia mittauksia siten, että :
- toimistotiloissa tarvitaan yksi mittaus 200 m² kohti ja
- teollisuushalleissa 1 - 2 mittausta on yleensä riittävä määrä.

Mittaus tulee tehdä jokaisessa erillisessä rakennuksessa, jossa työskennellään.

Mittauspurkit ja -ohjeet

Mittauspurkkeja ohjeineen on tilattavissa Säteilyturvakeskuksesta.

Toimenpiteet radonpitoisuuksien ylittäessä 400 Bq/m³

Mitttaustulokset on ilmoitettava Säteilyturvakeskukseen silloin, kun radonpitoisuus on suurempi kuin400 Bq/m³. Ilmoitus on tehtävä, vaikka työaika olisikin normaalia lyhyempi.

Säteilyturvakeskus huolehtii tarvittaessa jälkivalvontatoimista, kun radonpitoisuudet ylittävät 400 Bq/m³. Toimenpiteet ovat seuraavat:

• Kun radonpitoisuus on 400-500 Bq/m³, työnantajan on suoritettava tarkistusmittaus toisena vuodenaikana.
• Kun pitoisuus on 500-2000 Bq/m³, työnantajan on pienennettävä radonpitoisuutta tai osoitettava, että radonpitoisuuden työnaikainen vuosikeskiarvo kuitenkin alittaa 400 Bq/m³.
• Kun pitoisuus ylittää 2000 Bq/m³, työnantajan on pienennettävä radonpitoisuutta.