Palautetta tästä sivusta

Lisää tietoa

Tärinä ja sen torjunta työssä
Työsuojeluoppaita ja -ohjeita 43
Työterveyslaitos - Tietokortti 7
Tärinän haittavaikutukset (pdf-tiedosto 106 kt)

Tärinä

Säädökset

Työturvallisuuslain 39 § sisältää säännökset fyöntekijöiden altistumisesta fysikaalisille tekijöille, joista yhtenä tekijänä on melu ja tärinä. Sen mukaan työntekijän altistuminen melulle ja tärinälle on rajoitettava niin vähäiseksi, ettei niistä aiheudu haittaa tai vaaraa työntekijän turvallisuudelle tai terveydelle.

Tärkein tärinää koskeva säädös valtioneuvoston asetus työntekijöiden suojelemisesta tärinästä aiheutuvilta vaaroilta tuli voimaan 6.7.2005.

Valtioneuvoston päätöksessä koneturvallisuudesta (1314/94) koneiden ja laitteiden valmistajia velvoittavat olennaiset terveys- ja turvallisuusvaatimukset ovat päätöksen liitteessä 1. Melun ja tärinän osalta määrätään suunnittelemaan ja toteuttamaan kone niin, että melupäästöstä tai tärinästä aiheutuvat vaarat on vähennetty alhaisimmalle mahdolliselle tasolle ottaen huomioon tekniikan kehitys ja käytössä olevat keinot vähentää melua ja tärinää erityisesti lähteeseen kohdistuvin toimenpitein.

Valtioneuvoston asetus työntekijöiden suojelemisesta tärinästä aiheutuvilta vaaroilta (48/2005)

Asetuksen tarkoitus ja tärinän määritelmät

Asetus tuli voimaan 6.7.2005 ja sen tarkoituksena on työntekijöiden suojeleminen työssä esiintyviltä vaaroilta ja haitoilta, jotka aiheutuvat tai saattavat aiheutua altistumisesta tärinälle. Sitä sovelletaan työhön, johon sovelletaan työturvallisuuslakia ja jossa työntekijät altistuvat tai saattavat altistua työstä aiheutuvalle tärinälle.

Tärinä on mekaanista värähtelyä, joka välittyy värähtelevästä pinnasta tai kappaleesta työntekijään. Asetuksessa käsitärinä tarkoittaa työntekijään käsiin tai käsivarsiin välittyvää tärinää, joka vahingoittaa erityisesti käsien verenkiertoa, tuki- ja liikuntaelimiä tai hermostoa. Kehotärinällä tarkoitetaan tärinää, joka välittyy työntekijän koko kehoon ja aiheuttaa erityisesti alaselän sairauksia tai selkärangan vammoja.

Tärinäaltistumisen selvittäminen ja ehkäiseminen tai vähentäminen

Työnantajan on selvitettävä työntekijöiden mahdollinen altistuminen tärinälle ja sen mukaisesti tunnistettava tärinää aiheuttavat tekijät. Tämän perusteella työnantajan on poistettava ne vaarat, jotka tärinälle altistuminen aiheuttaa työntekijän terveydelle tai turvallisuudella. Jos tämä ei ole mahdollista, vaaroja on vähennettävä niin paljon, kuin tekniikan kehitys ja vaaran tai haitan ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi käytössä olevat keinot sallivat.

Tärinäaltistuksen arviointi, mittaus ja riskin arviointi

Kun työnantaja on tunnistanut tilanteen, jossa työntekijä altistuu tärinälle, eikä altistumista voi poistaa, työnantajan on arvioitava ja tarvittaessa mitattava työntekijän tärinälle altistumisen taso.

Tärinäaltistuksen arviointi ja mittaus on suunniteltava ja toteutettava asiantuntijan toimesta asianmukaisesti sekä uudistettava tarvittaessa. Arviointi- ja mittausohjeet ovat päätöksen liitteessä. Työnantajan on säilytettävä tiedot arvioiduista ja mitatuista altistustasoista niin kauan kuin se voi olla kyseisen arviointi- ja mittauskohteen osalta työntekijöiden tärinälle altistumisen arvioinnin ja ehkäisemisen kannalta tarpeen.

Työnantajan on selvityksen ja määrityksen perusteella arvioitava haitta- ja vaaratekijöiden merkitys työntekijöiden turvallisuudelle ja terveydelle (riskin arviointi). Työnantajalla tulee olla hallussaan riskin arvioinnin tulos, jonka hän voi sisällyttää työpaikkaselvitykseen tai muuhun selvitykseen. Työntekijällä tulee olla mahdollisuus saada tieto arvioinnin tuloksesta. Riskin arviointi on pidettävä ajan tasalla

altistuksen taso, tyyppi ja kesto, mukaan lukien altistus ajoittaiselle tärinälle tai toistuville iskuille;
altistuksen raja-arvot ja toiminta-arvot;
vaikutukset niiden työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen, joiden työterveyshuolto on todennut olevan erityisen alttiita riskeille;
tekijät, jotka välillisesti aiheuttavat vaaraa työntekijän terveydelle ja turvallisuudelle johtuen tärinän ja työpaikan rakenteiden tai muiden työvälineiden yhteisvaikutuksesta;
työvälineiden valmistajien antamat tiedot;
mahdollisuus käyttää vaihtoehtoisia työvälineitä, joilla tärinälle altistumista voidaan vähentää;
altistuminen kehotärinälle olosuhteissa, joissa työntekijä työn johdosta työnantajan määräyksestä oleskelee varsinaisen työajan ulkopuolella;
erityiset työskentelyolosuhteet, kuten kylmyys tai yötyö;
muut riskin arvioinnin kannalta merkitykselliset tiedot, kuten työntekijän terveydentilan seurannan yhteydessä tai alan julkaisuista saadut tiedot.

Riskeille erityisen alttiit työntekijät, toimenpiteiden tarkistaminen

Työnantajan on ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin työterveyshuollon osoittamien tärinälle erityisen alttiiden työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemiseksi.

Jos työterveyshuollon suorittaman tai muun työntekijöiden terveydentilan seurannan yhteydessä lääkäri tai muu työterveyshuollon ammattihenkilö toteaa työntekijässä sairauden tai muun terveyden haitan, joka todennäköisesti on aiheutunut tärinälle altistumisesta työssä, työnantajan on tarkistettava 5, 6, 9 ja 12 - 14 §:ssä säädetyt toimenpiteet. Lisäksi työnantajan on tällöin huolehdittava myös muiden vastaavalla tavalla tärinälle altistuneiden työntekijöiden terveydentilan tarkastamisesta.

Opetus ja ohjaus

tärinästä aiheutuvien vaarojen tai haittojen poistamisesta tai vähentämisestä mahdollisimman alhaiselle tasolle;
tärinäaltistuksen raja- ja toiminta-arvoista;
tärinän arviointi- ja mittaustuloksista;
terveydellisistä haitoista ja vaaroista, joita työvälineet mahdollisesti aiheuttavat työntekijän turvallisuudelle tai terveydelle;
turvallisista työtavoista;
tärinästä aiheutuvien vammojen ja oireiden tunnistamisesta ja ilmoittamisesta;
työterveyshuollosta ja sen toiminnasta.

Tärinän toiminta-arvot

Asetuksessa säädetään tärinäaltistukselle toiminta-arvot, jotka on suhteutettu kahdeksan tunnin vertailuaikaan. Käsitärinän toiminta-arvo on 2,5 m/s² ja kehotärinän toiminta-arvo on 0,5 m/s².

Jos työntekijän tärinäaltistus ylittää toiminta-arvon, työnantajan, työnantajan on riskin arvioinnin perusteella laadittava ja toimeenpantava tärinäntorjuntaohjelma, jonka tavoitteena on vähentää tärinäaltistus ja siihen liittyvät terveydelle ja turvallisuudelle aiheutuvat vaarat ja haitat mahdollisimman alhaiselle tasolle.

Tärinäntorjuntaohjelma

vaihtoehtoisiin työmenetelmiin;
ergonomialtaan sellaisten työvälineiden valintaan, jotka aiheuttavat mahdollisimman vähän tärinää kyseinen työ huomioon ottaen;
tärinälle altistumista tehokkaasti vähentävien lisälaitteiden kuten istuinten ja kädensijojen käyttämiseen;
työpaikan rakenteiden, kulkureittien ja työpaikalla käytettävien työvälineiden kunnossapitosuunnitelmiin;
työpisteiden ja työskentelypaikkojen suunnitteluun ja sijoitteluun;
työntekijöiden opastamiseen työvälineiden oikeaan ja turvalliseen käyttöön tärinälle altistumisen vähentämiseksi mahdollisimman alhaiselle tasolle;
altistuksen keston ja tärinän voimakkuuden rajoittamiseen;
työn suunnitteluun siten, että riittävät lepojaksot huomioon ottaen tärinä mahdollisuuksien mukaan aika ajoin vähenee tai keskeytyy;
kylmyydeltä ja kosteudelta suojaavan vaatetuksen antamiseen tärinälle altistuvien työntekijöiden käyttöön.

Tärinän raja-arvot

Asetuksessa säädetään tärinäaltistukselle raja-arvot, jotka on suhteutettu kahdeksan tunnin vertailuaikaan. Käsitärinän raja-arvo on 5 m/s² ja kehotärinän raja-arvo on 1,15 m/s².

Jos työntekijän altistuminen tärinälle ylittää 4 §:ssä säädetyn raja-arvon, työnantajan on ryhdyttävä viipymättä toimenpiteisiin altistuksen vähentämiseksi alle raja-arvon. Työnantajan on selvitettävä raja-arvon ylittymisen syyt ja tehtävä tarpeelliset muutokset suojaus- ja ennaltaehkäisytoimenpiteisiin, jotta ylitys ei toistu.

Jos raja-arvoja ei voi noudattaa tekniikan viimeisimmästä kehityksestä ja töiden järjestelyistä huolimatta, tärinä saa ylittää raja-arvon 5 päivään heinäkuuta 2010 asti, jos sen aiheuttaa työväline, joka on otettu käyttöön ennen 6 päivää heinäkuuta 2007. Maa- ja metsätaloudessa käytettäviin työvälineisiin raja-arvoja sovelletaan 6 päivästä heinäkuuta 2014 lukien.

Poikkeukset meri- ja lentoliikenteessä, hetkellisen tärinän raja-arvot

Asetuksen säädökset meri- ja lentoliikenteen poikkeuksista ja raja-arvojen satunnaisesta ylityksestä ovat voimassa 5.7.2009 saakka.

Arvioitaessa ja mitattaessa työntekijän tärinälle altistumisen tasoa meri- ja lentoliikenteessä, voidaan tärinä, jonka taajuus on alle 1 hertsi, jättää ottamatta huomioon. Samoin voidaan lentoliikenteessä jättää ottamatta huomioon nousu- ja laskukiidon aikainen tärinä. Tällöinkin on noudatettava työntekijöiden turvallisuutta ja terveyttä koskevia yleisiä periaatteita.

Kun työntekijän altistuminen käsi- tai kehotärinälle ei yleensä ylitä toiminta-arvoa, mutta vaihtelee huomattavasti työvaiheesta toiseen ja saattaa satunnaisesti ylittää altistuksen raja-arvon, työnantajan ei työn tai toiminnan luonne huomioon ottaen tarvitse ryhtyä 16 §:ssä tarkoitettuihin toimenpiteisiin, mikäli keskimääräinen tärinäaltistus ei 40 tunnin jaksona ylitä altistuksen raja-arvoa ja mikäli kehotärinä ei hetkellisesti ylitä arvoa 7 m/s2 tai käsitärinä hetkellisesti ylitä arvoa 35 m/s².

Työnantajan on 1 momentissa tarkoitetussa tilanteessa osoitettava, että satunnaisesta altistuksen raja-arvon ylityksestä työntekijän terveydelle ja turvallisuudelle aiheutuvat vaarat ja haitat ovat vähäisemmät kuin 4 §:ssä tarkoitetun altistuksen raja-arvon mukaisesta altistuksesta aiheutuvat vaarat ja haitat. Lisäksi työntekijöiden terveydentilaa on seurattava tehostetusti, niin kuin siitä erikseen säädetään.

Tärinäasetuksen liite

A. KÄSITÄRINÄ

1. Altistuksen arviointi

Käsitärinäaltistuksen arviointi perustuu kahdeksaan tuntiin suhteutetun päivittäisen altistuksen eli käsiin välittyvän tärinän nimellisen 8 tunnin keskiarvon A(8) laskemiseen. Päivittäinen altistus ilmoitetaan taajuuspainotetun kiihtyvyyden tehollisarvojen vektorisummana eli ns. kokonaisarvona. Tehollisarvot a hwx, a hwy ja a hwz määritetään toisiaan vastaan kohtisuorissa suunnissa. Altistusta arvioidaan standardin ISO 5349-1 (2001) luvuissa 4 ja 5 ja liitteessä A määritellyllä tavalla.

Altistus voidaan arvioida käytettävien työvälineiden valmistajien toimittamien tärinäpäästötietojen ja työskentelyajoista ja -tavoista tehtyjen havaintojen perusteella tai mittaamalla.

2. Mittaus

Kun tehdään 6 §:n mukaisia mittauksia:

a) käytettäviin menetelmiin voi kuulua työntekijän henkilökohtaista altistusta kyseiselle tärinälle koskevan edustavan näytteen otto; käytettävien menetelmien ja laitteiden on sovelluttava mitattavan tärinän erityispiirteisiin, ulkoisiin tekijöihin ja mittalaitteen ominaisuuksiin standardin ISO 5349-2 (2001) mukaisesti. Impulssimainen käsitärinä saattaa kuitenkin vaatia erityisjärjestelyjä.

b) käytettäessä molemmin käsin pideltäviä laitteita mittaukset on tehtävä molemmista käsistä. Altistus määritetään näistä kahdesta arvosta korkeamman perusteella; myös toisen käden tulos on ilmoitettava.

3. Häiriöt

Asetuksen 10 §:n 4 kohdan säännöksiä sovelletaan erityisesti silloin, kun tärinä häiritsee hallintalaitteiden asianmukaista käsittelyä tai mittareiden lukemista.

4. Välilliset riskit

Asetuksen 10 §:n 4 kohdan säännöksiä sovelletaan erityisesti silloin, kun tärinä häiritsee rakenteiden vakautta tai liitosten kestävyyttä.

5. Henkilönsuojaimet

Käsitärinältä suojaavat henkilönsuojaimet voivat olla osa 12 §:n tarkoittamaa tärinäntorjuntaohjelmaa.

B. KEHOTÄRINÄ

1. Altistuksen arviointi

Kehotärinäaltistuksen arviointi perustuu kahdeksaan tuntiin suhteutetun päivittäisen altistuksen nimellisen keskiarvon laskemiseen. Altistus ilmoitetaan istuvan tai seisovan työntekijän osaltasuurimpana arvona luvuista 1,4 a wx, 1,4 a wy, a wz, missä x ja y tarkoittavat vaakasuuntaistatärinää ja z pystysuuntaista tärinää standardin ISO 2631-1 (1997) lukujen 5, 6 ja 7, liitteen A ja liitteen B mukaisesti.

Altistus voidaan arvioida käytettävien työvälineiden valmistajien antamien tärinäpäästötietojen ja työskentelyajoista ja –tavoista tehtyjen havaintojen perusteella tai mittaamalla.

2. Mittaus

Kun tehdään 6 §:n mukaisia mittauksia, käytettäviin menetelmiin voi kuulua työntekijän henkilökohtaista altistusta kyseiselle tärinälle koskevan edustavan näytteen otto. Käytettävien menetelmien on sovelluttava mitattavan tärinän erityispiirteisiin, ulkoisiin tekijöihin ja mittalaitteen ominaisuuksiin. Impulssimainen kehotärinä saattaa kuitenkin vaatia erityisjärjestelyjä.

3. Häiriöt

Asetuksen 10 §:n 4 kohdan säännöksiä sovelletaan erityisesti silloin, kun tärinä häiritsee hallintalaitteiden asianmukaista käsittelyä tai mittareiden lukemista.

4. Välilliset riskit

Asetuksen 10 §:n 4 kohdan säännöksiä sovelletaan erityisesti silloin, kun tärinä häiritsee rakenteiden vakautta tai liitosten kestävyyttä.

5. Altistuksen jatkuminen

Asetuksen 10 §:n 7 kohdan säännöksiä sovelletaan erityisesti silloin, kun työntekijällä on työn luonteen vuoksi käytettävissään työnantajan valvomat lepotilat. Kehotärinä on vähennettävä näissä tiloissa niiden käyttötarkoituksen ja -olosuhteiden edellyttämälle tasolle, lukuun ottamatta force majeure -tilanteita.

Takaisin