Tanssitautien moninaisuudesta (elokuu 2010)

Lavatanssikauden lähetessä loppuaan voi vaikkapa pohtia kaikkia mahdollisia tanssitauteja. Liikuntamuotona tanssi lienee vanhimpia, jäljet johtavat konkreettisesti kauas kivikaudelle. Eräistä Espanjan luolista on löydetty luolamaalausten rinnalla vähemmän tunnettuja kulttipatsaita, joiden ympärillä lattiapintaan on painunut selvä askelten vana. Tanssin kulttialkuperään viittaavat myös ensimmäiset kirjalliset tiedot (Eija-Leena Wuolio, Liikunnan varhaishistoriaa).

Tanssin myönteiset terveys- ja henkisen hyvinvoinnin vaikutukset on helppo ymmärtää. Moni on elämänkumppaninsakin tunnetusti löytänyt tanssilattialta. En nyt käsittele niitä tässä.

Tanssien laajaan heimoon kuuluu monenlaisia lajeja. Voidaan erottaa ainakin ammatilliset, kuten baletti- ja moderni tanssi sekä erilaiset seuratanssit ja vastaavat. Tanssin luonteen mukaan niihin liittyvät terveysvaatimukset ja -seuraamukset voivat kovastikin vaihdella. On esimerkiksi eroa, tanssitko tango- vain tankotanssia. Edellisessä, paritanssissa, voi uhata tapaturman vaara, niin kuin vanhassa J. Alfred Tannerin kupletissa muistaisin kuvatun:

Tanssiaisiss’ kävi niin,
ett’ liian suureen tartuin kiinn’,
ja kupsis, keskelle lattiaa
minä alimmaiseksi jäin.

Jälkimmäisessä voivat taas tanssija ja työtoverit joutua vaikka tartuntataudin ryväkseen, mitä sellaistakin on eroottisilla tanssijoilla ammattikirjallisuudessa kuvattu (MMWR, 2001).

Ammattitanssijoiden, siis lähinnä baletin ja modernin tanssin harrastajien työperäiset vaivat kohdistuvat voittopuolisesti alaraajoihin ja selkään. Osan niistä aiheuttavat tapaturmat, osan rasitusvammat. Yleisimpiä tapaturmia ovat nilkan nyrjähdykset ja lihasvenähdykset. Selkävammat ovat yleisempiä miehillä, useimmiten partneria nostettaessa. Naisten selkä vammautuu liikkeissä, joissa paino on yhden alaraajan varassa. Rasituskipeytymiset lienevät kuitenkin tavallisempia kuin tapaturmat. Perusteellisen katsauksen ammattitanssijoiden tuki- ja liikuntaelimistön vaivoista löytää Työterveyslaitoksen julkaisusta Taiteilijoiden työolot ja terveydenhuolto (Kääriäinen, Jokela ja Antti-Poika, 1992).

Myös kunto- ja kilpatanssin vammat kohdistuvat herkästi nilkkaan tai polveen (Parkkari, 2003). Suomalaisessa tutkimuksessa, jossa selvitettiin 15 -74-vuotiaitten kunto- ja kilpaurheilun harrastajien liikuntavammariskiä, oli vammoja tanssijoilla 1000 harrastettua tuntia kohden toiseksi vähiten eli 0,74. Vain golfissa niitä oli vähemmän. Toista ääripäätä edusti squash, jossa liikuntavammoja oli 18,3 ja judo, jossa niitä oli 16,3. Myös salibandyssä liikuntavammariski oli korkea, 10,9 (Parkkari työtovereineen, 2003).

Akrobaattisempiin tansseihin, kuten hip hop -kulttuurin break-tanssiin voi liittyä merkittävästi kohonneita tuki- ja liikuntaelimistön riskejä (Kauther työtovereineen, 2009; Cho työtovereineen, 2009). Muista tanssin lajeista poiketen siinä vammautuu useimmiten yläraaja - ranteet, sormet tai olkapäät. Tuhatta harrastetuntia kohden esiintyi break-tanssissa erään tutkimuksen mukaan noin 5 liikuntavammaa, siis moninkertainen määrä tavallisen kunto- ja kilpailutanssiin verrattuna.

Tanssi voi käydä silmillekin

Klassisessa, aikoinaan paljon huomiota saaneessa työhygieenisessä tutkimuksessa 1960- luvulla selvitettiin New Jerseyn yökerhojen go-go -tanssijoiden silmä- ja ihovaivoja, jotka liitettiin loisteputkien pitkäaaltoiseen ’mustaan’ uv- säteilyyn. Valolähteet oli sijoitettu tunnelman luomiseksi tarkoituksella lähelle tanssijoita ja muusikoita korostamaan valkovoittoista vaatetusta (Schall työtovereineen, 1969).

Viimeisin tanssijan silmävaiva on kuvattu British Medical Journalin äskettäisessä numerossa. Siinä reiveissä innokkaasti tanssinut 19-vuotias nuori mies huomasi jälkeenpäin näön hävinneen toisesta silmästä siinä määrin, että hän pystyi tutkittaessa hahmottamaan vain silmälääkärin käden liikkeet. Pojalla todettiin silmänpohjassa verkkokalvon edessä verenvuoto, jonka tanssirasitus oli aiheuttanut. Levossa ja seurannassa näkö palautui puolessa vuodessa (Tossounis työtovereineen, 2010).

Se oikea tanssitauti

Lääketieteessä käytetään tanssitautinimitystä eräistä neurologisista sairauksista, joissa aivojen häiriön vuoksi esiintyy nykäyksiä, nopeita epärytmisiä ja epätarkoituksenmukaisia raajojen ja kasvojen pakkoliikkeitä (Lääketieteen termit, 2007). Tällainen tanssitauti on dominantisti periytyvä sairaus, ns. Huntingdonin korea, joka alkaa keski-iällä ja johtaa dementoitumiseen. Raskausajan ensi kolmanneksella joillekin ilmaantuva tanssitauti paranee synnytyksen jälkeen. Streptokokki-infektion jälkeinen korea lähinnä lapsilla ja nuorilla on myös tunnettu.

Kaikesta huolimatta, Chubby Checkerin sanoin: Let’s twist again

Asko Aalto