Esikoista ammattiallergiaa (joulukuu 2010)

Huomaan aiemminkin kirjoittaneeni tällä palstalla koristekasveista ammattitautien aiheuttajana (Ts-nyt 9/2002). Kyllä aika menee - tempus fugit, kuten ehkä latinistimme Veijo sanoisi. Kasvien aiheuttamia ammattitauteja ilmoitetaan entiseen tapaan, viimeisinä julkaistuina tilastovuosina noin kolmekymmentä vuodessa. Näistä kaksi kolmasosaa on ihotauteja ja yksi kolmasosa hengitystieallergioita. Allergisia ihottumia on vuosittain ollut kymmenkunta, nokkosrokkoa viisi, astmaa neljä ja allergista nuhaa kolme tapausta keskimäärin. Yleisimmin niitä on ollut puutarhureilla ja seuraavaksi eniten kukkakauppiailla ja kukansitojilla. Tyypillisiä aiheuttajia ovat olleet tulppaanit ja krysanteemit.

Työsuojelupiireille ilmoitettiin vuonna 2008 muun muassa harsokukan aiheuttama floristin astma, kukkamyyjälle narsissien ja joulutähtien käsittelystä aiheutunut ärsytyskosketusihottuma sekä tomaattikasvin puutarhurille aiheuttama allerginen ihottuma. Vuonna 2009 taas ilmoitettiin astmaa aiheutuneen viherhuoltajalle limoviikunasta, tulppaanista mahdollisesti puutarhatyöntekijälle, harsokukasta floristille ja tomaattikasvista kasvihuonetyöntekijälle. Allergista ihottumaa aiheutui tulppaanista kukkakauppiaalle ja krysanteemista puutarhatyöntekijälle. Kuluvana vuonna on saatu ilmoitukset esimerkiksi valkoliljan, narsissin tai tulppaanin mahdollisesti aiheuttamasta allergisesta astmasta ja nuhasta, limoviikunan aiheuttamasta nokkosrokosta viherhuoltajalla ja mansikan lehden ja varren aiheuttamasta nokkosrokosta ja allergisesta nuhasta kukkakauppiaalla sekä krysanteemin puutarhatyöntekijälle aiheuttamasta allergisesta ihottumasta. Myös freesian aiheuttama allerginen nuha floristilla on äskettäin ilmoitettu.

Ammattitauti-ilmoitusten lukemiseen on tullut vaikeusastetta lisää, kun koristekasvien aiheuttamissa ammattitaudeissa ilmoituksissa ei välttämättä mainitakaan enää kasvin nimeä, vaan kasvissa esiintyvä myrkyllinen tai allergiaa aiheuttava kemikaali tyyliin primiini, tulipaliini, allyyli-isotiosyanaatti tai alfa-metyyli-gamma-butyrolaktoni. Toisaalta se kuvastaa tiedon lisääntymistä kasviallergioiden aiheuttajista.

Erityisasema kasviammattitautien aiheuttajana on ollut esikoilla (Primula), vaikka niitä harvakseen on meillä ammattitautien aiheuttajaksi todettu. Jo vuonna 1949 katsauksessaan työperäisistä ihottumista tohtori Veikko Pirilä mainitsi meillä todetun esikon aiheuttaman puutarhurin allergisen ihottuman ja pahoitteli, ettei kyseistä kasvia ole mainittu ammattitautisäädöksissä (Duodecim, 1949). Ehkä kyseisen kirjoituksen seurauksena se lisättiin vuonna 1954 asetuksella (479/1954) korvattaviin ammattitauteihin, yhdessä sellerin kanssa, ja se mainittiin vielä vuoden 1967 ammattitautiasetuksessa (639/1967), minkä jälkeen se on säädöksistä poistunut.

Esikko aiheuttaa pääasiassa allergista kosketusihottumaa, vaikka sen aiheuttamaa nokkosrokkoakin on varhain kuvattu (Neale, BMJ, 1897). Kun allergian kehittymiseen usein tarvitaan vuosien altistumisaika, huone-esikko herkistää suotuisissa oloissa jo kertakosketuksesta. Tippa laimeata uutetta kasvista ihoon hierottuna herkistää useimmat kahdessa viikossa. Sen allergeenisuutta on aikoinaan käytetty hyväksi pälvikaljun hoidossa, kun päänahkaan ilmaantunut allerginen ihottuma innosti hiuksia kasvamaan. Sen lehdissä ja varressa, pääasiassa karvoissa on primiini-nimistä kemikaalia. Ihotautiprofessori Matti Hannuksela luokittelee primiinin superallergeeniksi samaan tapaan kuin vähäisinä pitoisuuksina työperäistäkin allergiaa aiheuttavat isotiatsolinoniryhmän kemikaalit, joita löytyy monien kemiallisten tuotteiden säilytysaineena (Hannuksela, Duodecim, 2009).

Se voi aiheuttaa myös limakalvo-ongelmia, kun siitepölyn lisäksi katkeilevat karvat kulkeutuvat ilmavirran mukana aiheuttaen ärsytystä. Kun esikkoja kasvatetaan sisätiloissa, 20 - 30 % hengitystieallergikoista voi saada oireita. Huonekasvien suihkuttaminen ja kasvien pyyhkiminen kostealla kankaalla tai sienellä pölyn poistamiseksi voi vähentää altistumisriskiä (Haahtela ja Sorsa, Allergiakasvit, 1997).

Huone-esikon (Primula obsconica) allergiavaaran pitäisi kyllä olla hävinnyt, koska kaupassa on jo vuosikymmenen ajan ollut turvallinen karvaton lajike, mutta kuitenkin vielä toissa vuonna meillä ilmoitettiin yksi huone-esikon aiheuttama puutarhurin työperäinen allerginen kosketusihottuma, samoin viime vuonna kukkakauppiaan allerginen kosketusihottuma huone-esikolle, tulppaanille ja inkaliljalle.

Riskien hallinnassa leikkokukkien käsittelyssä kasvinesteitä torjutaan työtavoilla, hyvällä hygienialla ja suojaimilla, kuten suojakäsineillä ja pitkähihaisella vaatetuksella. Aina eivät riskien hallintakeinot ole riittäviä, ja maailmalla on arvioitu 15 % kukankasvattajista joutuvan luopumaan ammatistaan sietämättömien oireiden vuoksi. Terveystarkastusohjeet koristekasveille altistuvia varten löytyvät ’Sinisestä kirjasta’ (TTL, Terveystarkastukset työterveyshuollossa, 2005, 363-365).

Sattuu sitä muuallakin

Viimeaikoina on julkaistu joitain koristekasvien aiheuttamia tapausselostuksia ammattikirjallisuudessa. Työperäinen astma todettiin hollantilaisella 65- vuotiaalla kukankasvattajalla, jonka kasvattama irlanninkello (Molucella laevis) todettiin taudin aiheuttajaksi (Miesen ym., 2003). Allergista kosketusihottumaa aiheutti ’tikkarikukka’ (Pachystachys lutea) 49- vuotiaalle puutarhurille Tanskassa (Paulsen ym., 2009) ja hortensia (Hydrangea)56-vuotiaalle naispuoliselle kukan kasvattajalle Hollannissa (De Rooij työtovereineen, 2006). Pionin leikkomisen ja juurien käsittelyn aiheuttama kosketusallergia on toisen kerran Hollannissa kuvattu 56-vuotiaalla miehellä, joka ei käyttänyt työssään suojakäsineitä (Timmermans ym., 2009). Pionien kasvatus on ollut lisääntymässä ennakoiden lisää myös työperäisiä tapauksia näiden aiheuttamana.

Viimeisin kuvattu tapaus, joka on silmiin osunut, oli ruukkubasilikan (Ocimum basilicum) pussittajan rakkulainen ja kutiseva kädenselkien allerginen kosketusihottuma, johon liittyi myös astmaoireiden pahenemista. Kyseinen 45-vuotias naistyöntekijä joutui lopettamaan työnteon oireidensa vuoksi ( Kiec-Swierczynska ym, 2010).

Asko Aalto