Syöpävaaralliset aineet

Syöpää aiheuttavia ovat aineet, seokset ja prosesseissa syntyvät yhdisteet, jotka hengitettyinä, nieltyinä tai ihon kautta imeytyneinä voivat aiheuttaa syöpää tai lisätä sen esiintymistä. 

Syöpää aiheuttava eli karsinogeeninen aine lisää pahanlaatuisten kasvainten syntymisen todennäköisyyttä eli riskiä altistuneessa ihmisryhmässä. Syövän kehittymisessä on tavallisesti pitkä latenssiaika, eli karsinogeenille altistumisen alkamisen ja syöpäsairauden toteamisen välinen aika on yleensä 10–40 vuotta. Koska aineen syöpävaikutusta ihmisessä on vaikea tutkia, aineen karsinogeenisuutta selvitetään erilaisilla genotoksisuus- tai-mutageenisuuskokeilla ja eläinkokeilla.

Karsinogeeniset aineet käsittävät kemiallisesti hyvin erilaisia orgaanisia ja epäorgaanisia yhdisteitä, ja niillä on monia erilaisia vaikutustapoja. Syövän kehitykseen sisältyy pitkä tapahtumaketju, ja normaalisti elimistö sekä korjaa että torjuu tapahtuneita muutoksia ja estää syövän.

Genotoksiset ja epigeneettiset karsinogeenit

Syöpää aiheuttavat aineet jaetaan genotoksisiin karsinogeeneihin ja epigeneettisiin karsinogeeneihin.

Genotoksiset karsinogeenit (esim. bentseeni, akryyliamidi, 1,3-butadieeni, hydratsiini, akryylinitriili, monet solunsalpaajat, etyleenioksidi, propyleenioksidi, epikloorihydriini, vinyylikloridi, trikloorietyleeni ja 1,2-dikloorietaani) muuttavat solun perimäainesta, eli ne ovat mutageenisia. Monet niistä (esim. bentseeni) muuttuvat vasta elimistön aineenvaihdunnassa DNA-reaktiivisiksi aineiksi. Solun muuttuminen pahanlaatuiseksi edellyttää lukuisien säätelevien geenien mutaatioita.

Epigeneettiset karsinogeenit eivät itse reagoi perimäaineksen kanssa. Ne voivat kuitenkin aiheuttaa solun aineenvaihdunnassa muutoksia, joissa syntyy DNA-reaktiivisia aineita. Ne voivat myös vaikuttaa solunjakautumiseen ja kasvuun monin tavoin, esimerkiksi kroonisen kudosvaurion tai hormonitasapainon muutosten kautta.

Turvallista annostasoa altistumiselle ei aina voida määrittää

Jos karsinogeenien vaikutusmekanismi perustuu suoraan genotoksiseen reaktiivisuuteen, niille ei nykykäsityksen mukaan voida osoittaa vaikutuksetonta eli turvallista annostasoa. Ei-genotoksisten karsinogeenien vaikutuksessa voi sen sijaan esiintyä annoskynnys eli taso, jonka alapuolella ei ole syöpäriskiä, ja joidenkin karsinogeenien on todettu aiheuttavan kasvaimia eläinkokeissa vain suurilla annoksilla.

Työministeriön päätöksessä syöpäsairauden vaaraa aiheuttavista tekijöistä (838/1993) on mainittu työmenetelmiä ja aineita, jotka aiheuttavat työpaikoilla syöpäsairauden vaaraa. Aineet on ryhmitelty seuraavasti:

  • ryhmä 1: aineet, joiden käyttö muihin kuin tutkimus- ja niihin verrattaviin tarkoituksiin on kielletty ja joita saa käyttää kyseisiin tarkoituksiin vain asianomaista työpaikkaa valvovan työsuojeluviranomaisen luvalla (85 kpl)
  • ryhmä 2: aineet, joiden käytön työministeriö voi tarvittaessa määrätä luvanvaraiseksi (29 kpl)
  • ryhmä 3: muut aineet, joiden käytössä on noudatettava valtioneuvoston asetusta työhön liittyvän syöpävaaran torjunnasta (716/2000) (655 kpl).

Yleisimmät syöpävaaraa työpaikoilla aiheuttavat aineet ovat kromi(VI)-yhdisteet, nikkeli ja arseeni sekä niiden epäorgaaniset yhdisteet, PAH-yhdisteet, bentseeni, kadmium ja sen yhdisteet sekä asbesti.

Eniten karsinogeenisille aineille altistutaan seuraavissa ammateissa: metallien jalostuksen prosessinhoitajat, muut rakennustyöntekijät, lentokoneasentajat ja -korjaajat, rikastustyöntekijät, kaivos- ja louhostyöntekijät sekä jätteenpoltto- ja vedenpuhdistuslaitosten prosessinhoitajat.

Perimälle tai sikiölle vaarallisia aineita ovat esimerkiksi anestesiakaasut, alkyylilyijy, elohopea, orgaaniset liuottimet, sytostaatit, hiilimonoksidi, torjunta-aineet ja ympäristön tupakansavu.

Syöpää aiheuttavien aineiden luokitus ja merkinnät

Syöpäsairauden vaaraa aiheuttavan aineen tai seoksen tunnistaa siitä, että se on luokiteltu CLP-asetuksen syöpävaarallisuuskategoriaan 1 A tai 1 B tai sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella kemikaalien luokitusperusteista ja merkintöjen tekemisestä (807/2001) ryhmään 1 tai 2. Ne on lisäksi merkitty aineiden ja seosten etiketeissä oheisilla vaaralausekkeilla (H/R) ja varoitusmerkeillä:

Näin luokiteltuihin syöpäsairauden vaaraa aiheuttaviin aineisiin ja seoksiin sovelletaan valtioneuvoston asetusta työhön liittyvän syöpävaaran torjunnasta (716/2000). Samaa asetusta sovelletaan lisäksi työministeriön päätöksessä syöpäsairauden vaaraa aiheuttavista tekijöistä (838/1993) määritellyille 169 aineelle ja samassa työministeriön päätöksessä määriteltyihin viiteen työmenetelmään:

  • auramiinin valmistus
  • työ, johon liittyy altistuminen polysyklisille aromaattisille hiilivedyille (PAH-yhdisteille)
  • työ, johon liittyy altistuminen sellaisille pölyille, huuruille ja sumuille, jotka syntyvät nikkelikuparikiven pasutuksen ja sähköraffinoinnin aikana
  • vahvasti hapan isopropyylialkoholin valmistusmenetelmä
  • työ, johon liittyy työntekijän altistuminen hienojakoiselle tammen tai pyökin pölyille.

Jos aineen tai seoksen epäillään aiheuttavan syöpäsairauden vaaraa, se luokitellaan CLP-asetuksen mukaan syöpävaarallisuuskategoriaan 2 tai väistyvän kansallisen lainsäädännön (807/2001) mukaan ryhmään 3. Se on lisäksi merkitty vaaralausekkeella (H/R) ja varoitusmerkillä:

Yllä luokiteltuihin aineisiin ja seoksiin sovelletaan valtioneuvoston asetusta kemiallisista tekijöistä työssä (715/2001), ellei niitä ole erikseen lueteltu työministeriön päätöksessä (838/1993) syöpäsairauden vaaraa aiheuttavaksi tekijäksi. Tuolloin niihin sovelletaan valtioneuvoston asetusta työhön liittyvän syöpävaaran torjunnasta (716/2000).