Lähetetyn työntekijän palkkaus Suomessa (vanhan lain mukaiset soveltamistilanteet)

Huom! Uuden lain mukaiset soveltamistilanteet löytyvät täältä.

Suomessa laki ei määrittele vähimmäispalkkaa. Niinpä lähetetylle työntekijälle pitää maksaa vähintään sellainen palkka,  joka on määritetty yleissitovassa työehtosopimuksessa.

Lähetetylle työntekijälle pitää maksaa yleissitovan työehtosopimuksen vähimmäispalkka tai jos sitä ei ole, niin Suomessa tavanomainen ja kohtuullinen palkka.

Lähetetyn työntekijän työehdot määräytyvät sekä lähettävän maan  että Suomen lainsäädännön mukaan. Lähettävän maan työehdot voivat poiketa  suomalaisista työehdoista. Lain tavoitteena on, että  lähetetyt työntekijät ovat tasavertaisessa asemassa Suomessa toimivien yritysten  työntekijöiden kanssa ja erityisesti vuokratyöntekijöihin nähden vähimmäispalkan määräytymisen osalta.

Työnantaja vastuussa palkan maksamisesta

Lähetetylle työntekijälle pitää maksaa vähintään työsopimuslain 2 luvun 7 §:ssä tarkoitetun yleissitovan työehtosopimuksen perusteella määräytyvää vastiketta. Jos alalla ei ole yleissitovaa työehtosopimusta, eikä muuta sopimusta tai käytäntöä, tulee työntekijälle maksaa tavanomainen ja kohtuullinen palkka niissä tapauksissa, joissa työnantajan ja työntekijän sopima palkka alittaa olennaisesti tavanomaisena ja kohtuullisena pidettävän palkan. Tämä tulee sovellettavaksi tilanteissa, joissa palkasta on sovittu lähtömaassa tuntematta Suomen palkkatasoa.

Vastuu lähetetyn työntekijän palkan maksamisesta on työnantajalla. Toimeksiantaja ei vastaa lähetetylle työntekijälle maksettavasta palkasta. Vuokratessaan työntekijöitä toimeksiantajalla on kuitenkin velvollisuus antaa vuokrattujen lähetettyjen työntekijöiden työnantajalle ne tiedot, jotka tämä tarvitsee velvollisuuksiensa täyttämiseksi.