Hyvitykset

Syrjinnän tai vastatoimien kohteeksi joutuneella on oikeus saada hyvitys työnantajalta. Hyvityksen tulee olla oikeudenmukainen suhteessa teon vakavuuteen. Teon vakavuutta arvioidaan ottamalla huomioon rikkomuksen laatu, laajuus ja kesto. Hyvitykselle ei ole säädetty ala- eikä ylärajaa.

Jos työnantaja ja työntekijä eivät pääse sopimukseen hyvityksestä, hyvitystä on vaadittava käräjäoikeudessa. Syrjintää koskeva kanne on nostettava tuomioistuimessa kahden vuoden kuluessa syrjintäteosta. Jos syrjintä on jatkuvaa, kanne on nostettava kahden vuoden kuluessa sen päättymisestä. Työhönottotilanteissa kanne on kuitenkin nostettava jo vuoden kuluessa siitä, kun työnhakija on saanut tiedon valintapäätöksestä.

Kun syrjintä-asiaa käsitellään tuomioistuimessa riita-asiana, noudatetaan niin sanottua jaettua todistustaakkaa. Esimerkiksi jos työntekijä tai työnhakija esittää syrjintäväitteensä tueksi sellaisia konkreettisia tosiseikkoja ja selvitystä, jonka perusteella voidaan olettaa syrjintäkieltoa rikotun (syrjintäolettama), työnantajan on osoitettava, ettei syrjinnän tai vastatoimen kieltoa ole rikottu. Pelkkä väite syrjinnästä ei siis riitä.

Tuomioistuin voi kohtuullistaa hyvitystä, tai se voi jättää sen määräämättä, jos hyvitys muodostuisi kohtuuttomaksi, kun otetaan huomioon työnantajan pyrkimykset estää tai poistaa menettelyn vaikutukset ja myös työnantajan taloudellinen asema.

Hyvityksen saaminen ei estä saamasta korvausta vahingonkorvauslain tai muun lain mukaan.