Sopimukset liiketoimintakieltoon määrätyn kanssa toivat tilaajille tuntuvat laiminlyöntimaksut

Yritykselle ja kunnalle määrättiin korotetut laiminlyöntimaksut siitä, että ne olivat solmineet alihankintasopimukset yrityksen kanssa, jonka vastuuhenkilöihin rinnastettava henkilö oli liiketoimintakiellossa. Molemmat tapaukset päätyivät hallinto-oikeuden käsiteltäväksi. Hallinto-oikeus katsoi, että tapauksissa oli ollut perusteet laiminlyöntimaksujen määräämiselle.

Kunta ja yritys olivat tilanneet rakennustöihin liittyvää alihankintaa Pohjois-Pohjanmaalla samalta yritykseltä. Kyseisen yrityksen omistaja oli asetettu liiketoimintakieltoon. Omistaja oli aiemmin toiminut yhtiön toimitusjohtajana, mutta sopimusten tekohetkellä häntä ei ollut rekisteröity yhtiön vastuuhenkilöksi. Hän oli kuitenkin käytännössä hoitanut sopimusneuvottelut yhtiön puolesta ja solminut sopimukset tilaajien kanssa. Alihankintasopimukset oli tehty vuonna 2017.

Tilaajilla oli tiedossa, että omistaja oli liiketoimintakiellossa. Tapauksissa oli arvioitavana se, oliko liiketoimintakieltoon asetettu henkilö toiminut yhtiössä vastuuhenkilöön rinnastettavassa asemassa.

Kuntaa koskevassa tapauksessa sopimuskumppaniyhtiön uusi toimitusjohtaja oli valtuuttanut liiketoimintakieltoon määrätyn allekirjoittamaan sopimuksen yhtiön puolesta. Pohjois-Suomen hallinto-oikeus katsoi, että liiketoimintakieltoon määrätyllä oli osakkeiden omistuksen perusteella tosiasiallinen määräysvalta yhtiössä. Hallinto-oikeus kiinnitti huomiota myös henkilön aiempaan asemaan yrityksen toimitusjohtajana sekä henkilön toimintaan yhtiössä liiketoimintakiellon määräämisen jälkeen. Hallinto-oikeus katsoi henkilön toimineen vastuuhenkilöä vastaavassa asemassa yrityksessä. Ratkaisussaan 6.9.2019 hallinto-oikeus piti tilaajalle määrättyä 27 000 euron laiminlyöntimaksua kohtuullisena.

Toisessa tapauksessa yritys oli solminut sopimuksen suullisesti liiketoimintakiellossa olevan henkilön kanssa. Helsingin hallinto-oikeus totesi, että pelkästä omistusoikeudesta ei sinänsä voi päätellä, että liiketoimintakieltoon asetettu henkilö rinnastuisi yrityksen vastuuhenkilöön. Hallinto-oikeus katsoi tilaajan kuitenkin tienneen, ettei sopimus ollut perustunut yhtiön uuden hallituksen etukäteen hyväksymiin ehtoihin ja hintoihin. Liiketoimintakieltoon asetettu omistaja oli tosiasiallisesti päättänyt sopimuksesta ja määrännyt yhtiön toiminnasta. Tätä näkemystä tuki myös se, että liiketoimintakieltoon määrätty henkilö oli ennen liiketoimintakieltoa toiminut yhtiön toimitusjohtajana. Ratkaisussaan 3.3.2021 hallinto-oikeus katsoi, että tilaajalle oli voitu määrätä 8 500 euron suuruinen laiminlyöntimaksu. 

Tilaajalle voidaan määrätä enintään 66 500 euron korotettu laiminlyöntimaksu, jos tilaaja on tehnyt sopimuksen liiketoimintakieltoon määrätyn elinkeinonharjoittajan kanssa tai yrityksen kanssa, jonka vastuuhenkilö taikka vastuuhenkilöön rinnastettavassa asemassa oleva henkilö on määrätty liiketoimintakieltoon. Lue lisää tilaajavastuulain velvoitteista työsuojeluhallinnon verkkopalvelusta: Tyosuojelu.fi/tilaajavastuu. 

Hallinto-oikeuksien päätöksiä voi tiedustella hallinto-oikeuksista:

• Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätös 19/0370/2 (6.9.2019)
• Helsingin hallinto-oikeuden päätös 21/0080/2 (3.3.2021)

Lisätietoja:
Lakimies Noora Haapa-alho, [email protected]
Työsuojelun vastuualue, Etelä-Suomen aluehallintovirasto