”Huttunen, kypärä päähän! Nyt on työsuojeluviikko!” – Työpaikan turvallisuuskulttuuri on muutakin kuin kypäräpakkoa

Kollega Sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosastolta pyysi apua liittyen Tanskanmaalta tulleisiin kysymyksiin. Kysymykset koskivat työtapaturmien tutkintaa. Löysimme vastaukset pienen pohdiskelun jälkeen, mutta viimeinen kysymys pysäytti minut. ”Yrityksillä on velvollisuus ottaa käyttöön turvallisuuskulttuuri työpaikalla. Valvotaanko tätä velvollisuutta tarkastuksella? Onko
työnantajan velvollisuus kuvata kirjallisesti turvallisuuskulttuuria?”

Tässä kohtaa todella pysähdyin ja mietin sanaa ”turvallisuuskulttuuri”. Se sana on jotenkin mahtavan hieno tai hienon mahtava. Toisaalta kulttuuri-sana nostaa minulla ihokarvat pystyyn ja saa, ei nyt voimaan pahoin, mutta sana on ollut minulle aina vähän vieras. Itse kysymys on: valvommeko me turvallisuuskulttuuria?

Vastaus kollegoiden kysymykseen Tanskanmaalta on helppo, mutta pohdiskellaan asiaa vähän ja mennään hieman ”syvään päätyyn”. Muistan, kun virkamiesurani alkuaikoina järjestelin Seinäjoen toimiston yhteistä huonetta ja vastaan tuli työsuojeluhallinnon tilaamia pilapiirroksia vuodelta ”miekka ja kivi.” Ne ovat edelleen minulla tallella ja ne ovat hyviä. Pilapiirtäjä on todella tehnyt vakuuttavia piirroksia, jotka kuvaavat työpaikkoja edelleenkin. Piirros, joka teki minuun vaikutuksen, kuvasi tilannetta, jossa työntekijä kävelee kahden rakennuksen välillä kahden huteran lankun päällä ja alapuolella työnjohtaja huutaa hänelle; ”Huttunen kypärä päähän, nyt on työsuojeluviikko”. Tässä lausahduksessa työnjohtajan sana ”kypärä” on yhtä kuin turvallisuuskulttuuri. Tilanne on hieman absurdi, mutta valitettavasti totta vielä monella työmaalla. 

Kun teemme yllätystarkastuksia rakennustyömaille, niin usein tarkastajan huomatessaan työntekijät juoksevat itselleen kypärän päähän. Ikään kuin kypärän käytöllä kuitattaisiin kaikki muut puutteet työmaalla. Tätä ajattelutapaa ikävä kyllä vielä on, että vaikka sirkkelit olisivat suojaamatta ja työntekijöiden putoamissuojauksesta ei olisi kuultukaan, niin jos kypärä on päässä, niin kaikki on kunnossa. Tässä kohdassa tarkennan: Tanskanmaalle lähettämässämme vastauksessa ei mainittu kypärästä mitään.

No jos ei vastauksessa mainittu mitään kypärästä, niin onko kypärä osa turvallisuuskulttuuria? On se, mutta ei se ole mikään ”taikasana” ja asian ydin. Työthän täytyy suunnitella niin, että rakenteellisesti torjutaan tapaturman vaaraa ja muita työsuojelullisia haittatekijöitä. Ja ne tekijät, joita ei voida rakenteellisesti torjua, torjutaan muun muassa henkilönsuojaimilla, kuten kypärällä. 

No mitä se turvallisuuskulttuuri raksoilla sitten on, jos kypärä saa vain ”hopealusikan”? Muutaman kerran on pienillä raksatyömailla tullut vastaan tilanne, jossa turvallisuussuunnitelmista, viikoittaisista kunnossapitotarkastuksista ja kypäristä ei ole tiedetty mitään, mutta työmaalla on ollut hyvä järjestys ja siisteys, kaiteet paikoillaan ja sirkkelin terätkin asianmukaisesti suojattu. Työpaikalla on syleilty työnantajan luomaa turvallisuuskulttuuria. Lähtökohdat turvallisuuskulttuurin harrastamiseen eivät ole tulleet työsuojeluun liittyvästä lainsäädännöstä. Työnantaja on vain ymmärtänyt, että kun työntekijän ei tarvitse pelätä mitään, niin hän tekee töitä tehokkaammin. Kun ei tarvitse olla huolissaan, että mikä vaara kulman takana odottaa, niin keskittyminen on itse tekemisessä. 

Tarkastajana nostan kuitenkin sormen pystyyn, sillä rakennustyömaan viikoittaiset kunnossapitotarkastukset ja turvallisuussuunnitelmat täytyy olla kirjallisesti tehty. Kypäräkin pitää olla aina raksalla päässä, mutta edellä olevassa kuvauksessa halusin tuoda esille sen, että turvallisuuskulttuuri voi syntyä raksoille ja muillekin työpaikoille myös ilman lainsäädäntöä. Kulttuurin syntymiseen riittää sisäistetty ymmärrys siitä, että turvallisella työmaalla kaikki voivat paremmin. Tätä tilannetta kohtaa kuitenkin harvoin ja silloin tarkastajan täytyy opettaa turvallisuuskulttuuria lainsäädännön kautta pakottamalla. Tilanne ei ole paras mahdollinen, mutta varsin yleinen. Pakottamalla harvoin päästään parhaaseen lopputulokseen.

Kuinkas tekstin alussa kysytty asia muuten on, valvommeko me turvallisuuskulttuuria ja pitääkö sitä kirjallisesti kuvata? Vastaus on mielestäni yksiselitteinen kyllä ja ei. Me valvomme turvallisuuskulttuuria, vaikka emme se sana edellä työpaikolle menekään. Mutta voiko turvallisuuskulttuuria edes kuvata? Mielestäni ei, ainakaan täysin. Ehkä eräs valvovamme asia, työsuojelun toimintaohjelma, on aika lähellä turvallisuuskulttuuria. Tärkeintä on kuitenkin, että turvallisuuskulttuuri toteutuu käytännössä, pystyi sitä kuvaamaan tai ei.

Työturvallisuuslain ydin on työnantajan tekemä vaarojen selvittäminen ja arviointi. Jos turvallisuuskulttuuri on oikeanlaisesti hallussa, tuo arviointi on pääpiirteissään tehty. Ja tämä oikeanlainen kulttuuri on muuta kuin pilapiirroksen Huttusella. Tuskin koskaan edes mainitsemme tarkastuksilla sanaa turvallisuuskulttuuri. Kaikki työsuojeluvalvonnan toimet pyritään tekemään niin, että turvallisuuskulttuuri paranisi työpaikoilla. 

Jos saisimme istutettua työpaikoille oikeanlaisen turvallisuuskulttuurin siten, että työantajat todella tajuaisivat mahdollisuuden, mikä tulee sen kautta, voisimme tehdä itsemme tarpeettomiksi. Satojen tehtyjen tarkastusten perusteella on kuitenkin todettava, että ikävä kyllä tämä on toiveajattelua ja tarkastajaa tarvitaan työpaikoilla pykälineen nyt ja aina.