Työsuojeluviranomainen tarvitsee yhä järeämpiä keinoja työperäisen hyväksikäytön torjuntaan

 

Työsuojeluvalvonta yhdistyy monen mielessä työturvallisuuspuutteiden valvontaan, mutta Suomessa työsuojeluviranomainen on tärkeä toimija myös työperäisen hyväksikäytön ja ihmiskaupan vastaisessa työssä. 

Työperäisen hyväksikäytön torjunnassa on ehdottoman tärkeää, että työsuojeluviranomaisella on oikeus valvoa työturvallisuuspuutteiden ja työnteko-oikeuden lisäksi myös työsuhteen vähimmäisehtoja, kuten työaikoja ja palkkausta. Näin ei ole esimerkiksi Ruotsissa, ja siellä työperäiseen hyväksikäyttöön liittyviä tapauksia tulee ilmi erittäin vähän, vaikka hyväksikäyttöä tapahtuu aivan kuten Suomessakin. 

Työsuojeluviranomaiselle annettiin vuoden 2004 ulkomaalaislaissa velvollisuus valvoa sitä, että työnantajat käyttävät ainoastaan sellaista ulkomaista työvoimaa, jolla on oikeus työskennellä Suomessa. Tuosta lakimuutoksesta sai alkunsa työsuojeluviranomaisen ulkomaalaisvalvonta vuonna 2005, jolloin sitä varten perustettiin työsuojeluhallintoon uudet korvamerkityt virat. 

Jo tuolloin vuonna 2005 mediassa kerrottiin vakavista ongelmista erityisesti rakennustyömailla työskentelevien virolaisten työntekijöiden palkkauksessa. Työsuojeluviranomaisen valvontatulokset ovatkin olleet tuosta lähtien karua luettavaa. Ulkomaalaisten työntekijöiden kohdalla palkkauspuutteita havaitaan monella alalla edelleen yli puolella tarkastuksista, ja hyväksikäytettyjen työntekijöiden kansalaisuuskirjo vain kasvaa.

Tarkoittaako tämä sitä, ettei valvonnalla ole ollut mitään vaikutusta? Mielestäni ei. Osa työnantajista on muuttanut toimintaansa tarkastusten jälkeen, ja työntekijät ovat saaneet tietoa omista oikeuksistaan – nykyisin myös usein omalla kielellään. Suomessa on myös paljastunut eurooppalaisittain paljon työperäisen ihmiskaupan tapauksia, ja tässä työsuojeluviranomaisella on ollut tärkeä rooli. Valvontaa tulisikin suunnata nimenomaan työsuhteen vähimmäisehtojen eli palkkauksen ja työaikojen valvontaan. Näin hyväksikäyttötapaukset tulevat ilmi ja viranomaisten tietoon.

Sormen heristely ei riitä – uhkasakko voisi toimia paremmin

Ongelma on kuitenkin siinä, että työperäinen hyväksikäyttö on tällä hetkellä niin kannattavaa toimintaa, että uusia yrittäjiä ilmestyy markkinoille jatkuvasti. Työsuojeluviranomaisella ei ole myöskään ollut tehokkaita keinoja puuttua sellaisten työnantajien toimintaan, jotka viranomaisten ohjeistuksesta huolimatta ovat jatkaneet alipalkkausta. Suomessa viranomaisilla on yleisesti ollut toimintaperiaatteena usko siihen, että työnantajat korjaavat kyllä toimintaansa, jos vain saavat tarpeeksi tietoa ja valistusta. Valitettavasti 17 viime vuotta ovat osoittaneet, että alipalkkauksen kitkemisessä viranomaisen sormen heristely ei tehoa, vaan tarvitaan järeämpiä keinoja.

Tähän asiaan on toivottavasti pian tulossa korjaus. Nyt käsittelyssä on työsuojelun valvontalain muutosesitys, joka antaisi työsuojeluviranomaiselle mahdollisuuden viime kädessä uhkasakon uhalla velvoittaa työnantaja korjaamaan palkkauspuutteet. Lisäksi työsuojeluviranomaiselle esitetään velvollisuutta ilmoittaa poliisille työrikosten ja ihmiskaupan lisäksi myös kiskonnasta ja petoksesta, kun ne liittyvät alipalkkaukseen. 

Valvonnan tueksi tarvitaan tehokkaita rikosoikeudellisia seuraamuksia. Hyväksikäyttö ja työelämä muuttavat jatkuvasti muotoaan. Pitkään on ajateltu hyväksikäytön koskevan vain ulkomaalaisia työntekijöitä, mutta uhriksi voi joutua kuka tahansa kansalaisuudesta riippumatta. Työelämässä on myös lisääntynyt työsuhteiden verhoaminen yrittäjyydeksi. Lainsäätäjän tulee varmistaa, että myös suomalaisten työntekijöiden ja esimerkiksi yrittäjiksi tietämättään joutuneiden hyväksikäyttöön on keinot puuttua. 

Työperäisen hyväksikäytön vastainen työ on kehittynyt huimasti viime vuosina. Suomen vahvuus on laaja yhteistyö niin viranomaisten, työmarkkinaosapuolten kuin kolmannen sektorin kesken. Seuraavaksi tulisi varmistaa, että kaikilla viranomaisilla on oikeus esteettä saada ja luovuttaa tietoa työperäisen hyväksikäytön tapauksissa. Käytännössä tämä edellyttää lainsäädäntömuutoksia. Yksikään hyväksikäyttötapaus ei saa jäädä pimentoon sen vuoksi, että lainsäädäntö on estänyt tiedon luovuttamisen toimivaltaiselle viranomaiselle.

Ylitarkastaja Katja-Pia Jenu
Etelä-Suomen aluehallintovirasto, työsuojelun vastuualue