Altistekyselyn mainos

Vaikuta vastaamalla!

Vastaa kyselyymme kemiallisista, biologisista ja/tai fysikaalisista tekijöistä työpaikan altisteina. Tuloksia hyödynnetään toiminnan ja valvonnan suunnittelussa sekä lainsäädännön tarkentamisessa. Jokaisen näkökulma on tärkeä! Vastaamiseen kuluu 10–15 minuuttia. Vastaukset analysoidaan anonyymisti. Kysely on avoinna 30.6.2022 saakka.

Lämpöolot - Yleistä

 

Yleistä aiheesta

Lämpöoloilla tarkoitetaan työskentelypaikan ilman lämpötilaa, kosteutta ja virtausnopeutta sekä lämpösäteilyä. Nämä fysikaaliset olosuhteet vaikuttavat osaltaan siihen, miten työntekijä kuormittuu työssään. Lisäksi kuormitukseen vaikuttavat työntekijän henkilökohtaiset ominaisuudet, tottuminen kuumaan tai kylmään sekä työn raskaus ja tauotus. Myös vaatetuksella voi olla merkittävää vaikutusta lämpö- tai kylmäkuormitukseen. Kun työtä tehdään poikkeuksellisen kuumassa tai kylmässä, työn kuormitus lisääntyy, tapaturmavaara kasvaa ja työn terveydelliset haitat voivat lisääntyä.

Kuuma- ja kylmätyö

Kuumatyötä tehdään eniten teollisuuden toimialoilla. Kuumatyötä ovat muun muassa sulatus- ja valutyöt, lämpökäsittely, takominen ja valssaus metalliteollisuudessa sekä eräät lasi- ja keraamisen teollisuuden työt. Kuumuudelle työntekijät altistuvat myös keittiöissä, pesuloissa ja leipomoissa. Kesällä ulkotöissä kovalle kuumuudelle voivat altistua muun muassa asfaltti- ja kattotyöntekijät sekä kasvihuone- ja puutarhatyöntekijät. Myös ajoneuvojen ja koneiden kuljettajat voivat altistua kuumalle, ellei niissä ole riittävää ilmastointia. Suojavarusteet ja raskas työ saattavat aiheuttaa kuumakuormaa viileässäkin ympäristössä. Kuumatöissä arvioidaan olevan yhteensä noin 60 000 työntekijää.

Kylmälle työntekijät altistuvat esimerkiksi maa- ja metsätaloudessa, rakennusalalla, elintarviketeollisuudessa sekä ahtaus- ja varastotyössä.

Lämpöolojen terveydelliset vaikutukset työntekijään

Sydämen syke nousee kuumassa työskenneltäessä, sillä elimistö yrittää vapautua liiasta lämpökuormasta hikoilemalla ja elimistön viilentämiseksi iholle ohjautuu verta sitä enemmän, mitä kuumempi ympäristö on ja mitä raskaampaa työtä tekee.

Runsas hikoilu vaikuttaa elimistön neste- ja suolatasapainon ylläpitoon. Kuumaan tottunut työntekijä pystyy tuottamaan hikeä jopa litran tunnissa. Jos menetettyä nestettä ei korvata juomalla, elimistö kuivuu. Kuivuminen kuormittaa verenkiertoa, nostaa kehon lämpötilaa ja lisää äkillisten lämpösairauksien riskiä.

Runsas hikoilu kuumassa ärsyttää ihoa ja altistaa erilaisille ihomuutoksille ja -sairauksille. Ulkotöissä suojaamaton iho altistuu auringon UV-säteilylle ja palovammoille. Kuumuus voi heikentää tasapainoa ja lisätä siten kaatumisriskiä.

Kuumatyö voi altistaa työntekijän lämpösairauksille, kuten lämpöpyörtymiselle ja lämpöuupumiselle. Ensimmäiset merkit mahdollisesti alkavasta liiallisesta kuuma-altistuksesta ovat väsymys, päänsärky ja huonovointisuus.

Lyhytaikaisesta kuuma-altistuksesta ei yleensä ole haittaa perusterveelle ihmiselle. Kuitenkin jotkin sairaudet, kuten hengitys- ja verenkiertoelimistön sairaudet, sydämen vajaatoiminta ja vaikea munuaissairaus, voivat olla esteenä kuumatyölle.

Myös kylmyys kuormittaa elimistöä ja heikentää fyysistä toimintakykyä. Työtilanteissa tavallisinta on käsien ja jalkojen jäähtyminen. Kehon ääreisosien, kuten sormien, ja varpaiden ja tai ihon voimakas paikallinen jäähtyminen voi aiheuttaa paleltumia (kudosvaurioita).

Paleltumia voi syntyä, kun ympäristön lämpötila laskee alle nollan. Voimakas tuuli voi pahentaa vaurioita. Kosteus ja paikallaanolo voivat synnyttää jalkoihin paleltumia, vaikka ilman lämpötila olisi nollan yläpuolella. Kontaktipaleltuma taas voi syntyä jopa muutamassa sekunnissa, jos paljas iho koskettaa esimerkiksi työkalun kylmää metallipintaa.

Lämpöolojen arviointi ja suositukset

Työturvallisuuslain mukaan työnantajan on selvitettävä, onko työympäristössä sellaisia tekijöitä, mukaan lukien lämpöolot, joista voi olla vaaraa tai haittaa työntekijöiden terveydelle. Jos lämpöoloista aiheutuu haittaa tai vaaraa, työnantajan on arvioitava niiden merkitys työntekijän terveydelle ja turvallisuudelle sekä päätettävä arvioinnin perusteella, miten haitta poistetaan tai sitä vähennetään. Lyhytaikainen altistuminen kuuma- tai kylmätyölle ei yleensä aiheuta terveydellistä haittaa, vaan kyse on lähinnä viihtyvyyshaitasta.

Koska työnantajaa sitovia lämpöoloja koskevia raja-arvoja ei ole määritelty, lämpöolojen merkitys työntekijöiden terveydelle on arvioitava tapauskohtaisesti, esimerkiksi työterveyshuollon työpaikkaselvityksen yhteydessä. Seuraavassa on esitetty suosituksia, joita voidaan käyttää apuna työpaikan lämpöolosuhteita arvioitaessa:

Työn raskaus

Lämmön tuotto

Lämpötilasuositus

Ilman liike

kevyt istumatyö

alle 150 W

21–25 °C

alle 0,1 m/s

muu kevyt työ

150–300 W

19–23 °C

alle 0,1 m/s

keskiraskas työ

300–400 W

17–21 °C

alle 0,5 m/s

raskas työ

400–W

12–17 °C

alle 0,7 m/s


Ilman suhteellinen kosteus tulisi työpaikoilla olla noin 30–50 prosenttia.

Kuuma- ja kylmäaltistuksen vähentäminen

Työnantajan on ryhdyttävä työolojen parantamiseen erityisesti, kun työpaikan ilman lämpötila ylittää 28 °C tai alittaa suosituslämpötilat seuraavasti:

  • kevyessä istumatyössä 20 °C
  • kevyessä työssä 18 °C
  • keskiraskaassa työssä 15 °C
  • raskaassa työssä 10 °C.

Ensi sijassa työntekijöitä pyritään suojelemaan kuuma- ja kylmätyön haitoilta teknisin ratkaisuin, kuten ilmastoinnin avulla sekä lämpö- tai kylmälähteiden eristämisellä. Esimerkiksi auringon lämpösäteilyä voidaan toimistotyössä estää kaihtimilla. Mikäli tekniset ratkaisut eivät ole mahdollisia, lämpöolojen vaikutusta työntekijään pyritään vähentämään sopivalla vaatetuksella ja työn tauottamisella. Ääritapauksissa, kuten valimotyössä, myös henkilökohtaiset suojaimet voivat tulla kysymykseen.

Jos työpaikan ilman lämpötila teknisistä toimista huolimatta ylittää 28 °C, työnantajan on rajoitettava työntekijöiden altistumisaikaa kuumalle. Yhden työskentelyjakson pituus saa olla enintään 50 minuuttia tunnissa, jos työpaikalla ilman lämpötila on 28–33 °C. Jos lämpötila ylittää 33 °C, pisin yhtämittainen työskentelyjakso saa olla enintään 45 minuuttia tunnissa. Näissä tilanteissa työntekijän olisi siis voitava tehdä työtä 10–15 minuuttia tuntia kohden viileämmässä työtilassa, tai vaihtoehtoisesti tauottaa työtään viileässä.

Lämpöolot - Työntekijälle

 

Ohjeita työntekijälle

Ilmoita työnantajalle ja työsuojeluvaltuutetulle, jos työpaikkasi lämpöolot poikkeavat merkittävästi annetuista suosituksista. Jos työnantajalla ei ole mahdollisuutta teknisin ratkaisuin vähentää kuormitusta, tulee työtä tauottaa edellä esitetyn mukaisesti.

Jos työskentelet kuumissa oloissa, voit vähentää lämpörasitusta valitsemalla työhön sopivan kevyen ja väljän vaatetuksen sekä nauttimalla riittävästi nestettä useita kertoja tunnissa. Tauot tulee mahdollisuuksien mukaan viettää viileässä.

Jos työskentelet pitkiä aikoja poikkeuksellisissa lämpöoloissa (alle 10–12 °C tai yli 28 °C), varmista, että työterveyshuolto on arvioinut terveystarkastusten tarpeen.

Lämpöolot - Työnantajalle

 

Ohjeita työnantajalle

Lämpöoloille ei ole säädetty sitovia raja-arvoja. Työnantajan on kuitenkin huolehdittava siitä, että työilman lämpötilasta, kosteudesta ja liikkeestä sekä lämpöä tai kylmää säteilevistä pinnoista aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa tai vaaraa työntekijän terveydelle ja turvallisuudelle.

Lämpöolojen arvioiminen on työterveyshuollon työpaikkaselvityksen oleellinen osa, ja työnantajan varmistettava, että se on tehty riittävän kattavasti. Työnantajan tulee pääsääntöisesti teknisin ratkaisuin yrittää estää työntekijän terveydelle haitallista kuuma- tai kylmäkuormitusta. Jos se ei ole mahdollista, tulee kuormitus katkaista työtä tauottamalla.

Lämpöolot - Lainsäädäntö

 

Lainsäädäntö

Lämpöolot-oikeuden päätökset

 

Oikeuden päätökset ja ennakkotapaukset

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen (KHO:2039/2020) mukaan aluehallintoviraston ja hallinto-oikeuden vaatimat minimilämpötilat lastaus- ja purkutyön tiloissa eivät vastanneet tarkoitustaan. Vaatimukset työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä huolehtimiseen nähtiin myös ylimitoitettuna siltä osin, kun ne koskivat teknisiä ja taloudellisia vaatimuksia.