Yleistä aiheesta

Staattinen sähkökenttä syntyy paikallaan pysyvän sähkövarauksen ympärille. Staattinen magneettikenttä puolestaan syntyy magneetin tai tasavirtajohdon ympärille. Jos sähkövaraukset liikkuvat ja niiden nopeus muuttuu jatkuvasti, kuten esimerkiksi johtimessa kulkeva vaihtovirta, niiden ympärille muodostuu värähtelevä sähkömagneettinen kenttä. 

Sähkömagneettiset kentät jaetaan kentän muutosnopeuden, taajuuden, perusteella ryhmiin, jotka eroavat toisistaan muun muassa kentän käyttötarkoituksen ja vaikutusten perusteella. Useimpien teknisten sähköjärjestelmien kentät ovat käyttötaajuisia (50 Hz) sähkö- ja magneettikenttiä.

Sähkömagneettisia kenttiä koskevia säädöksiä

Voimakkaassa sähkömagneettisessa kentässä ihmisen kudokset voivat lämmetä tai lihakset, hermot ja aistinelimet stimuloitua. Toisaalta sähkömagneettinen kenttä voi aiheuttaa häiriöitä lääkinnällisiin laitteisiin ja magneettikentässä olevat ferromagneettiset kappaleet saattavat sinkoutua vaarallisesti.

Siksi työnantajan on vähennettävä altistuminen sähkömagneettisille kentille niin vähäiseksi, ettei siitä aiheudu vaaraa tai haittaa työntekijän terveydelle tai turvallisuudelle tai lisääntymisterveydelle. Lisäksi suurtaajuuslaitteen aiheuttaman sähkökentän voimakkuudelle ja magneettikentän voimakkuudelle on annettu raja-arvo, jota on noudatettava.

Radiotaajuisten sähkömagneettisten kenttien tietyille taajuusalueille on lainsäädännössä annettu enimmäisarvot, joita pitää noudattaa valvotuissa olosuhteissa, esimerkiksi työpaikoilla. Myös Euroopan unionin direktiivissä 2013/35/EU asetetaan vähimmäisvaatimuksia työntekijöiden suojelemiseksi riskeiltä, joita aiheutuu, kun altistutaan sähkömagneettisille kentille. Nämä direktiivin vaatimukset on otettu huomioon myös Suomen lainsäädännössä.

Työkäyttöön tarkoitettujen koneiden valmistajien velvollisuudet 

Koneen valmistajan on huolehdittava siitä, että koneen ei-toivotut säteilypäästöt eivät aiheuta haittaa ihmisille. Lisäksi koneen toiminnallisia ionisoimattomia säteilypäästöjä on rajoitettava säädön, käytön ja puhdistuksen aikana. 

Valmistajan on koneen mukana olevissa ohjeissa annettava tiedot koneen käyttäjään ja muihin altistuviin henkilöihin kohdistuvasta ionisoimattomasta säteilystä, esimerkiksi sähkömagneettisista kentistä. Näin pitää toimia siinä tapauksessa, jos kenttä voi vahingoittaa henkilöitä, erityisesti niitä henkilöitä, joilla on kehonsisäinen lääkinnällinen laite, esimerkiksi sydämen tahdistin.

 

Ohjeita työntekijälle

Jos sinulla on jokin implantoitu lääkinnällinen laite, esimerkiksi sydämen tahdistin, ilmoita siitä työnantajalle, jotta se voidaan ottaa huomioon arvioitaessa sähkömagneettisten kenttien aiheuttamaa riskiä.

 

Ohjeita työnantajalle

Työnantajan velvollisuudet määräytyvät pääasiassa työturvallisuuslain perusteella, ja yleisesti ottaen työnantajan tulee

  • tunnistaa työpaikalla olevat sähkömagneettisia kenttiä synnyttävät laitteet
  • yksilöidä näiden laitteiden aiheuttamat sähkömagneettiset kentät 
  • mitata tai laskea niiden sähkömagneettisten kenttien tasot, joille työntekijät altistuvat 
  • tehdä sähkömagneettisten kenttien terveydellisen merkityksen arviointi 
  • päättää mahdollisesti tarvittavista suojaustoimista arvioinnin perusteella 
  • toteuttaa mahdolliset erityiset suojelutoimet niille työntekijöille, jotka ovat ilmoittaneet työnantajalle, että ovat raskaana tai että heillä on lääkinnällinen laite, joka saattaa häiriintyä sähkömagneettisessa kentässä 
  • huolehtia sähkömagneettisten kenttien huomioon ottaminen työterveyshuollon työpaikkaselvityksessä, jos niiden on arvioitu ylittävän tason, jolle väestö yleensä altistuu 
  • huolehtia työntekijöiden opastamisesta sähkömagneettisiin kenttiin liittyvissä asioissa. 

Sähkömagneettisten kenttien terveydellisen merkityksen arvioinnissa voi käyttää apuna sosiaali- ja terveysministeriön päätöksen (1474/1991) enimmäisarvoja, jotka on määrätty radiotaajuiselle säteilylle valvotuissa oloissa. Arvioinnissa voidaan käyttää myös Euroopan unionin direktiivissä 2013/35/EU olevia raja-arvoja ja toimenpidetasoja. Lisäksi voi ottaa huomioon sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa (294/2002) väestön altistumiselle annetut enimmäis- ja suositusarvot.