Paikallinen sopimus

Laajassa mielessä paikallinen sopiminen kattaa työpaikoilla kaiken toiminnan, jolla pyritään lisäämään työntekijöiden ja työnantajien välistä yhteisymmärrystä. Sopimisella työelämässä voidaan tarkoittaa tilannetta, jossa osapuolet saavuttavat neuvotteluissa jonkinlaisen yhteisymmärryksen käsillä olevasta tilanteesta ja sen merkityksestä.

Varsinainen sopimus on osapuolten saavuttama molempia sitova oikeustoimi, jonka tekemisen molemmat osapuolet tiedostavat.

Työehtosopimuksissa on sovittu kattavasti muun muassa työstä maksettavasta vastikkeesta ja työajoista. Suppeassa mielessä paikallisella sopimisella voidaan tarkoittaa työehtosopimuksen perusteella tapahtuvaa työsuhteen ehtoja koskevaa sopimista.

Menettelytavat sovellettavasta työehtosopimuksesta

Paikallisen sopimisen menettelytavat määräytyvät sovellettavan työehtosopimuksen mukaisesti ja ne on aina selvitettävä kyseisestä työehtosopimuksesta. Kysymys voi olla työehtosopimuksen tarkoittamasta toisin sopimisesta vain silloin, kun työehtosopimuksessa on nimenomainen määräys tai valtuutus sopia asiasta toisin tai kun sovitaan jonkin työehtosopimuksen kohdan soveltamisesta työpaikalla.

Työpaikoilla voidaan paikallisesti sopia työntekijän kannalta paremmista työsuhteen ehdoista, kuin mitä laki ja alaa koskeva työehtosopimus edellyttävät. Paremmista ehdoista voidaan sopia myös yksittäisen työntekijän työsopimuksessa.

Sellaisista ehdoista, jotka ovat ristiriidassa työehtosopimuksen kanssa, ei voida sopia paikallisesti eikä työsopimuksessa. Henkilökunnan edustaja (luottamusmies, luottamusvaltuutettu) tarvitsee aina asianosaiselta erillisen valtuutuksen, jos paikallisella sopimuksella ollaan puuttumassa yksittäisen työntekijän työsopimuksessa sovittuihin asioihin.

Paikallisen sopimuksen tekeminen

Paikallisen sopimuksen osapuolet voivat yleensä yhdessä ratkaista myös sen, tehdäänkö paikallinen sopimus suullisesti vai kirjallisesti. Työlainsäädännössä ja työehtosopimuksissa saatetaan kuitenkin edellyttää, että paikallinen sopimus tehdään tietyissä tilanteissa kirjallisesti.

Paikallinen sopiminen voi koskea myös sellaisia asioita, joista ei ole säännöksiä tai määräyksiä työlaeissa, työehtosopimuksissa tai työsopimuksissa. Esimerkkeinä voidaan mainita etätyö, liikkuva työ, työkyky- ja työhyvinvointiasiat. Paikallisesti voidaan sopia työnantajan niin halutessa myös asioista, jotka sinänsä kuuluvat työnantajan työnjohto-oikeuden piiriin.

Työntekijöiden edustaja (luottamusmies, luottamusvaltuutettu) tarvitsee muissa kuin työsuhteen ehtoihin liittyvissä asioissa aina erillisen valtuutuksen asianosaisilta.

Sopiminen työsuojelun yhteistoiminnasta

Työsuojelun yhteistoiminnasta säädetään laissa työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta (44/2006) eli työsuojelun valvontalaissa. Tietyistä lain asioista voidaan sopia joko valtakunnallisten työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen välillä tai työpaikalla.

Valtakunnallisten yhdistysten välinen sopiminen

Työsuojelun yhteistoiminnasta voidaan sopia toisin kirjallisella sopimuksella, jonka osapuolina ovat työnantajien ja työntekijöiden valtakunnalliset yhdistykset. Sama sopimismahdollisuus on myös julkisella sektorilla esimerkiksi valtion, kunnan ja kirkon neuvotteluviranomaisilla.

Edes valtakunnallisella työehtosopimuksella ei voida rajoittaa seuraavia valvontalaissa annettuja oikeuksia:

  • työsuojeluvaltuutetun oikeutta tietojen saantiin (32 §)
  • työsuojeluvaltuutetun oikeutta keskeyttää vaarallinen työ (36 §)
  • työsuojeluvaltuutetun irtisanomissuojaa (37 §)

eikä poistaa seuraavia laissa säädettyjä oikeuksia:

  • työsuojeluvaltuutetun ja varavaltuutetun oikeus saada koulutusta (33 §)
  • työsuojeluvaltuutetun ajankäyttö (34 § 1 mom. ja 3 mom.)
  • työsuojeluvaltuutetun oikeus ansion menetyksen korvaamiseen (35 §).

Työpaikalla sopiminen

Työsuojelun yhteistoiminnan järjestämisestä työpaikan olosuhteisiin soveltuvalla tavalla voidaan sopia myös paikallisesti työpaikalla. Osapuolina paikallisessa sopimuksessa ovat työnantaja ja työsuojeluvaltuutettu tai muu henkilöstön valtuuttama edustaja. Mikäli työpaikalla ei ole valittu henkilöstön edustajaa, sopimuksen voi tehdä henkilöstö tai henkilöstöryhmä.

Sopimuksen on turvattava työntekijöille samantasoiset mahdollisuudet osallistua yhteistoiminnassa työsuojelua koskevien asioiden käsittelyyn. Sopimus sitoo niitä työntekijöitä, joita sopimuksen tehneen työntekijöiden edustajan on katsottava edustavan.

Työnantajan tulee ilmoittaa työpaikalla sovellettavasta sopimuksesta työntekijöille kirjallisesti. Sopimus työsuojelun yhteistoiminnan järjestämisestä on voimassa toistaiseksi ja se voidaan irtisanoa päättymään kahden kuukauden kuluttua irtisanomisesta.

Työsuojelun yhteistoimintaa koskevalla työpaikkatason sopimuksella ei voi rajoittaa seuraavia laissa työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annettuja oikeuksia:

  • Työsuojeluvaltuutettu ja varavaltuutetut (29 §)
  • Työsuojeluvaltuutetun oikeus tiedon saantiin (32 §)
  • Työsuojeluvaltuutetun ja varavaltuutetun oikeus saada koulutusta (33 §)
  • Työsuojeluvaltuutetun ajankäyttö (34 §)
  • Työsuojeluvaltuutetun ansion menetyksen korvaaminen (35 §)
  • Työsuojeluvaltuutetun oikeus keskeyttää vaarallinen työ (36 §)
  • Työsuojeluvaltuutetun irtisanomissuoja (37 §)
  • Työsuojelutoimikunnan jäsenen ajankäyttö ja korvaus (40 §)
  • Työsuojeluvaltuutetun ja työsuojelutoimikunnan toimitila (41 §).

Työsopimuslain mahdollistama sopiminen

Työsopimuslaki (55/2001) on lähtökohtaisesti pakottavaa oikeutta. Työsopimuslaissa on myös säännöksiä, joista valtakunnalliset työnantaja- ja työntekijäyhdistykset voivat työehtosopimuksella sopia toisin. Työnantaja ja työntekijä voivat poiketa työsopimuksella ainoastaan niistä lainsäännöksistä, joissa on nimenomainen maininta sopimusoikeudesta.

Valtakunnallisten yhdistysten välinen sopiminen

Työnantajien ja työntekijöiden valtakunnallisilla yhdistyksillä on oikeus valtakunnallisella työehtosopimuksella sopia toisin seuraavista työsopimuslain kohdista:

  • työsuhteen kestosta riippuvista työsuhde etuuksista (TSL 1 luku 5 §)
  • työnantajan velvollisuudesta tarjota työtä osa-aikatyöntekijälle (TSL 2 luku 5 §)
  • sairausajan palkasta (TSL 2 luvun 11 §)
  • palkanmaksuajasta ja -kaudesta (TSL 2 luvun 13 §)
  • lomauttamista koskevasta ennakkoselvityksestä ja työntekijän kuulemisesta (TSL 5 luku 3 §)
  • lomautusilmoituksesta (5 luvun 4 §)
  • työnantajan oikeudesta vähentää lomautusajan palkka irtisanomisajan palkasta (TSL 5 luku 7 § 2 mom.)
  • työntekijän takaisin ottamisesta (TSL 6 luvun 6 §)
  • työsopimuksen päättämismenettelystä (TSL 9 luku)
  • lomauttamisen perusteista; ei voida pidentää lomautuksen enimmäisaikaa eikä rajoittaa työn tarjoamisvelvollisuuden alueellista laajuutta (TSL 5 luvun 2 § 1 mom. 2 kohta ja 2 mom.).

Työpaikalla sopiminen

Työsopimuksella voidaan sopia toisin

  • yleisistä irtisanomisaikaa koskevista säännöksistä (TSL 6 luku 2 §) (irtisanomisaika voi olla enintään 6 kuukautta)
  • työsuhteen jatkamisesta työntekijän saavutettua irtisanomisiän
  • työnteosta äitiys- ja vanhempainrahakauden aikana.

Työaikalain mahdollistama sopiminen

Työaikalaki (605/1996) on lähtökohtaisesti pakottavaa oikeutta. Valtakunnallisilla työmarkkinaosapuolilla, on mahdollisuus työ- ja virkaehtosopimuksilla sopia useista työaikalain säännöksistä toisin. Myös työpaikalla voidaan sopia tietyistä asioista.

Valtakunnallisten yhdistysten välinen sopiminen

Työnantajien ja työntekijöiden valtakunnallisilla yhdistyksillä on oikeus valtakunnallisella työehtosopimuksella sopia toisin seuraavista työaikalain kohdista:

  • säännöllisestä työajasta (6 §)
  • jaksotyöajasta (7 §)
  • moottoriajoneuvon kuljettajan työajasta (8 §)
  • työajaksi luettavasta ajasta ja varallaoloajasta (4 ja 5 §)
  • vuorokautista työaikaa lyhentävästä tai pidentävästä liukuma-ajasta liukuvaa työaikaa käytettäessä. (13 § 2 mom.)
  • lyhennettyä työaikaa koskevasta sopimuksen kestoajasta ja sisällöstä (15 § 2 mom.)
  • lisä- ja ylityökorvauksesta (22 – 25 §)
  • yötyöstä (26 § 1 mom.)
  • vuorotyöstä ja yövuoroista jaksotyössä (työaikalaki 27 §)
  • päivittäisistä lepoajoista (28 §)
  • vuorokausilevosta (29 §)
  • moottoriajoneuvon kuljettajan vuorokausilevosta (30 §)
  • viikoittaisesta vapaa-ajasta (31 §)
  • viikoittaisesta vapaa-ajasta poikkeamisesta (32 §)
  • sunnuntaityöstä (33 § )
  • työajan tasoittumisjärjestelmästä (34 §)
  • työvuoroluettelosta (35 §).

Työpaikalla sopiminen

Työnantaja, jonka on noudatettava yleissitovaa työehtosopimusta, ja luottamusvaltuutettu tai muu henkilöstön valtuuttama edustaja, tai jollei tällaista ole valittu, niin henkilöstö tai henkilöstöryhmä yhdessä, voivat sopia säännöllisen työajan järjestelyistä työehtosopimuksessa määrätyllä tavalla ja määrätyissä rajoissa.

Sopimusta tehtäessä ei tarvitse noudattaa työehtosopimuksen sopijapuolten paikalliseen sopimuksen hyväksyttämiseen liittyviä määräyksiä. Työnantajan on varattava työntekijöille tilaisuus valita keskuudestaan edustaja ennen säännöllistä työaikaa koskevien sopimusneuvotteluiden aloittamista.

Työnantaja ja työntekijä voivat sopia säännöllistä työaikaa koskevan sopimuksen rajoissa sen yksityiskohtaisesta soveltamisesta. Työnantaja ja työntekijä voivat sopia myös liukuvasta työajasta työaikalain mukaisesti.

Lisäksi, jos työehtosopimuksesta ei muuta johdu, työnantaja ja työntekijä voivat työaikalain nojalla sopia vuorokautisen säännöllisen työajan pidentämisestä enintään yhdellä tunnilla. Työajan tulee tällöin tasoittua keskimäärin 40 tunniksi enintään 4 viikon ajanjaksona. Viikoittainen työaika voi olla enintään 45 tuntia.

Sopimus säännöllisestä työajasta on tehtävä kirjallisesti, jos sopimus on voimassa yli kaksi viikkoa. Alle kaksi viikkoa voimassa oleva sopimus voidaan tehdä suullisesti, jos osapuolet pitävät kirjallista sopimusta tarpeettomana, ellei työehtosopimus edellytä kirjallista sopimusta.

Vuosilomalain mahdollistama sopiminen

Valtakunnallisilla työmarkkinaosapuolilla, on mahdollisuus työ- ja virkaehtosopimuksilla sopia useista vuosilomalain (162/2005) säännöksistä toisin. Myös työpaikalla voidaan sopia tietyistä asioista.

Valtakunnallisten yhdistysten välinen sopiminen

Työnantajien ja työntekijöiden valtakunnallisilla yhdistyksillä on oikeus sopia toisin seuraavista vuosilomalain kohdista:

  • lomakaudesta (4 §)
  • työssäolon veroisesta ajasta, jos sovittu järjestely tarjoaa työntekijälle vähintään vuosilomalaissa säädettyä vastaavan pituiset vuosilomat. (7 §)
  • toistuvien määräaikaisten työsopimusten perusteella samalle työnantajalle töitä tehneen työntekijän oikeudesta vapaaseen (8 § 2 mom.)
  • vuosilomapalkan ja lomakorvauksen laskemisesta (9 §, 10 §, 11 §, 12 §, 13 § ja 14 §)
  • 12 arkipäivää ylittävän vuosiloman jakamisesta pidettäväksi yhdessä tai useammassa jaksossa (21 §)
  • säästövapaasta (27 §)
  • talviloman sijoittamisesta muuhun työehtosopimuksessa sovittuun työajan lyhennykseen.

Työpaikalla sopiminen

Työnantaja saa soveltaa työehtosopimuksen vuosilomaa koskevia määräyksiä niidenkin työntekijöiden työsuhteissa, jotka eivät ole sidottuja työehtosopimukseen, mutta joiden työsuhteissa työnantajan on työehtosopimuslain (436/1946) mukaan noudatettava työehtosopimuksen määräyksiä.

Työnantaja ja työntekijä voivat lisäksi vuosilomalain asettamissa rajoissa sopia

  • vuosiloman sijoittamisesta
  • 12 arkipäivää ylittävän lomanosan pitämisestä viimeistään vuoden kuluessa lomakauden päättymisestä
  • 24 arkipäivää ylittävän vuosiloman pitämisestä lyhennettynä työaikana (vain työntekijän aloitteesta).