Riskien hallinta

Riskien hallinnan tavoitteena on ehkäistä vaaratilanteiden syntyminen.

Riskien hallinnalla tarkoitetaan työntekijöille vaaraa aiheuttavien tekijöiden tunnistamista ja niistä aiheutuvien riskien merkityksen arviointia sekä tarvittaessa riskin vähentämistä. Se on järjestelmällistä ja suunnitelmallista toimintaa, jolla työolosuhteet tehdään turvallisiksi.

Riskienhallinnassa on kolme vaihetta:

  • vaarojen ja haittojen tunnistaminen
  • tunnistettuun vaaraan liittyvän riskin merkityksen arviointi työntekijän terveydelle ja turvallisuudelle
  • riskien torjunta tai pienentäminen.

Riskien hallinnan osa-alueet. Riskien hallinta tarkoittaa systemaattista toimintaa riskien tunnistamiseksi, arvioimiseksi ja pienentämiseksi.

Luokittelu kertoo riskin vakavuuden

Kun työpaikan vaarat on tunnistettu, arvioidaan niiden aiheuttamat riskit. Työnantajan pitää pyrkiä poistamaan kaikki työhön liittyvät vaarat, mutta käytännössä niitä kaikkia ei voida kokonaan poistaa (esim. väkivaltaisesti käyttäytyvät asiakkaat). Työnantajan on silloin arvioitava jäljelle jäävän vaaran merkitys työntekijän terveydelle ja turvallisuudelle eli riskin suuruus.

Käytettävissä on erilaisia menetelmiä, joiden avulla voidaan laskea numeroarvo vaaran aiheuttaman riskin suuruudelle. Työpaikalla kannattaa ottaa käyttöön menetelmä, jolla arviointi on toistettavissa, jolloin voidaan todentaa työturvallisuuden kehittyminen.

Riskin suuruus määritellään tapahtuman seurausten vakavuuden ja todennäköisyyden avulla. Mitä vakavampi seuraus ja todennäköisempi tapahtuma, sitä suurempi riski. Riskit voidaan luokitella esimerkiksi alla olevan taulukon avulla asteikolla merkityksetön, vähäinen, kohtalainen, merkittävä ja sietämätön.

 

Esiintymistodennäköisyys

Vähäiset seuraukset

Haitalliset seuraukset

Vakavat seuraukset

Epätodennäköinen

1 Merkityksetön riski

2 Siedettävä riski

3 Kohtalainen riski

Mahdollinen

2 Siedettävä riski

3 Kohtalainen riski

4 Merkittävä riski

Todennäköinen

3 Kohtalainen riski

4 Merkittävä riski

5 Sietämätön riski

 

Taulukko 1.
Riskien luokittelumalli

Riskejä pitää vähentää aktiivisesti

Mitä suurempi riski, sitä kiireellisempi toteutusaikataulu.

Työnantajan on otettava riskit hallintaan. Riskit täytyy alentaa sellaiselle tasolle, että työsuojelua koskevien lakien ja säännösten vähimmäisvaatimukset täyttyvät ja työntekijä vaarantuu mahdollisimman vähän.

Matalan, merkityksettömän riskin alueella katsotaan, että riskin pienentämisellä ei tavoiteta merkittävää turvallisuustason kasvua. Riskin kasvaessa on ryhdyttävä toimiin työn turvallisuuden ja terveellisyyden varmistamiseksi. Kun riski on kohonnut lievästi, voidaan puhua siedettävästä riskistä. Tällöin riskille altistavat vaarat on otettava erityistarkkailuun ja tarvittaessa ryhdyttävä toimiin riskin pienentämiseksi.

Mitä merkittävämmäksi riski on arvioitu, sitä nopeammassa aikataulussa on käynnistettävä toimet sen ehkäisemiseksi. Riski voi olla myös niin suuri, että työtä ei saa aloittaa tai jatkaa, ennen kuin riskiä on pienennetty.

RISKI

TOIMIEN SUUNNITTELUSSA HUOMIOITAVAA

MERKITYKSETÖN

  • Ei tarvita erityistoimenpiteitä.
  • Työoloja on kuitenkin jatkuvasti seurattava.

SIEDETTÄVÄ JA KOHTALAINEN

  • Pitää varmistaa, että työntekijät tuntevat turvalliset työmenetelmät.
  • Seurannan avulla pitää varmistaa, että riski pysyy hallinnassa.
  • Tarvittaessa pitää ryhtyä toimiin riskin pienentämiseksi.

Pohdittavaa: Voisiko turvallisuutta parantaa yksinkertaisesti toteutettavilla ratkaisuilla?

MERKITTÄVÄ JA SIETÄMÄTÖN

  • Riskin kohotessa olosuhteita on tarkkailtava jatkuvasti.
  • Riskin pienentämiseksi on ryhdyttävä toimiin.
  • Toimet on toteutettava määrätyn ajan kuluessa.
  • Jos riski on sietämätön, työtä ei saa aloittaa eikä jatkaa, ennen kuin riskiä on pienennetty.

Pohdittavaa: Onko työnantajan turvallisuuden hallintajärjestelmä riittävä?

 

Riskien hallinnasta turvallisuuden hallintaan

Riskien hyvä hallinta vaatii jatkuvaa toiminnan seuraamista ja kehittämistä. Tavoitteena on turvallisuustason pysyvä paraneminen ja silloin voidaankin puhua turvallisuuden hallinnasta.

Työnantajan on huolehdittava siitä, että työympäristöä tarkkaillaan jatkuvasti. Tietoja työn vaaroista voidaan kerätä esimerkiksi työpaikkakierroksilla ja henkilöstökyselyillä. Työnantajan on otettava huomioon  myös työterveyshuollon työpaikkaselvitys ja siinä olevat kehittämisehdotukset. Lisäksi työnantajan pitää seurata sairauspoissaoloja ja tapaturmatilastoja. Vaaralliset tilanteet ja niihin johtaneet tekijät on selvitettävä sekä terveyttä vaarantavat olosuhteet korjattava.

Työolosuhteiden korjaamiseksi valittavia toimenpiteitä voidaan arvioida esimerkiksi seuraavien kriteerien mukaan:

  • Turvallisuustason kasvu: mitä tehokkaammin toimenpiteellä saadaan pienennettyä suurimpia riskejä, sitä parempi se on.
  • Vaikutusten laajuus: mitä useampaan riskiin tai useamman henkilön turvallisuuteen toimenpide vaikuttaa, sitä parempi se on.
  • Vaatimusten täyttyminen: mikäli toimenpiteen avulla voidaan korjata lainsäädännön, sidosryhmien tai itse asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa esiintyneet puutteet, se kannattaa toteuttaa.
  • Toiminnan sujuvuuden lisääntyminen: mikäli toimenpiteen ansiosta työn sujuvuus lisääntyy, se kannattaa toteuttaa, vaikka vaikutus työn turvallisuuteen olisikin vähäinen.
  • Kustannustehokkuus: parhaat toimenpiteet eivät välttämättä ole kalliita. Usein hyvinkin pienillä parannuksilla saadaan aikaan merkittäviä tuloksia, lähes ilmaiseksi.

Kun työturvallisuus on hallinnassa, työtapaturmat ja poissaolot vähenevät. Samalla työpaikan tuottavuus paranee.