Yksintyöskentely

Mitä on yksintyöskentely?

Yksintyöskentelyssä pitää huomioida erityisesti tapaturman ja väkivallan vaarat sekä psykososiaaliset kuormitustekijät.

Yksintyöskentely on tavallista monissa työtehtävissä. Yksintyöskentelyllä tarkoitetaan tilanteita, joissa työntekijä työskentelee fyysisesti tai sosiaalisesti eristettynä ilman välitöntä kontaktia muihin työntekijöihin. 

Fyysisestä yksintyöskentelystä on kyse silloin, kun työntekijä ei ole yhteydessä työpaikan muihin työntekijöihin. Työpaikalla olevat muut henkilöt, kuten kaupan asiakkaat tai sairaalan potilaat, eivät korvaa muita työntekijöitä.

Sosiaalisella yksintyöskentelyllä puolestaan tarkoitetaan tilanteita, joissa työntekijällä ei ole mahdollisuutta saada työyhteisönsä tukea.  Ammatilliseksi yksintyöskentelyksi katsotaan työntekijän työskenteleminen ammattiryhmänsä edustajana yksin, vaikka hän on tekemisissä muiden työntekijöiden kanssa. Tällaista voi olla esimerkiksi työskentely toisen työnantajan tiloissa ilman muita ammattihenkilöitä.

Yksintyöskentelyn haitat tai vaarat

Yksin tehtävä työ ei sinänsä ole haitallista tai vaarallista. Erityisesti keskittymistä ja tarkkaavaisuutta vaativat työt jopa ajoittain edellyttävät yksintyöskentelyä. Tällaista työtä voi olla suunnittelu- ja tarkastustyö sekä taiteilijan ja tutkijan työ.

Yksintyöskentelyyn voi kuitenkin liittyä ilmeinen haitta tai vaara esimerkiksi siksi, että työssä käytetään vaarallisia koneita tai vaarallista työmenetelmää sellaisissa olosuhteissa, joissa vakavan tapaturman todennäköisyys on tavanomaista suurempi. Yksintyöskentelyn vuoksi mahdollisuus pikaiseen avun saantiin on tällöin rajoitettu.

Yksintyöskentelyyn voi liittyä ilmeinen haitta tai vaara myös väkivallan uhan takia. Yksintyöskentely sinänsä saattaa lisätä väkivallan uhkaa joissakin työtehtävissä. Tällaisia töitä ovat esimerkiksi vartiointityö, opetus- ja hoitotyö sekä myyntityö.

Yksintyöskentely voi lisäksi olla työn psykososiaalinen kuormitustekijä. Lyhytaikainenkin yksintyöskentely tai työntekijän sosiaalinen tai fyysinen eristäminen työyhteisössä saattaa aiheuttaa haitallista työkuormitusta, etenkin jos tilanteeseen liittyy myös muita kuormitustekijöitä. 

Yksintyöskentelyn haitat ja vaarat tunnistetaan osana vaarojen arviointia

Työnantajan tulee työturvallisuuslain mukaan vaarojen arvioinnissa selvittää, tehdäänkö työpaikalla työtä yksin ja liittyykö siihen yksintyöskentelyn vuoksi ilmeinen haitta tai vaara työntekijän turvallisuudelle tai terveydelle.  Yksintyöskentelyn vaaroja arvioidessaan työnantajan tulee ottaa huomioon erityisesti tapaturman ja väkivallan vaarat sekä psykososiaaliset kuormitustekijät eri työtehtävissä.

Keinoja yksintyöskentelyn aiheuttaman vaaran vähentämiseksi

Vaarojen arvioinnin perusteella työnantajan tulee päättää niistä toimista, joilla yksintyöskentelystä aiheutuvaa haittaa tai vaaraa voidaan välttää tai vähentää. Tietyissä töissä työnantajalta edellytetään siten erityistoimia siksi, että työntekijä tekee työtään yksin ja että työhön tästä syystä liittyy ilmeinen vaara. Tällaisia töitä voivat olla esimerkiksi metsurin ja myyjän työ sekä työt kotihoidossa.

Mikäli yksintyöskentelyyn liittyy ilmeinen väkivallan uhka, edellyttää työturvallisuuslaki työnantajalta toimia väkivallan uhka- ja vaaratilanteiden ennakoimiseksi ja välttämiseksi.

Työnantajan tulee jo työtä suunnitellessaan huomioida se, ettei yksintyöskentelystä aiheudu haittaa tai vaaraa. Haittavaikutuksia voidaan lieventää esimerkiksi vähentämällä yksintyöskentelyyn käytettyä aikaa. Tämä voi edellyttää muutoksia fyysisessä työympäristössä ja työaikajärjestelyissä. Yksintyöskentelyssä käytettäviltä työvälineiltä ja henkilönsuojaimilta voidaan edellyttää erityisiä ominaisuuksia.

Yksintyöskentelyn vaaraa tai haittaa voidaan välttää työntekijöiden opetuksella ja ohjauksella. Perehdyttämisen ja koulutuksen avulla voidaan parantaa työntekijän mahdollisuuksia selviytyä työssään. Työnantajan tulee seurata annettujen ohjeiden ja turvallisten työtapojen noudattamista myös työntekijän työskennellessä yksin.

Yhteydenpito ja avun hälyttäminen

Työnantajan on järjestettävä mahdollisuus tarpeelliseen yhteydenpitoon. Yhteydenpidon tarpeellisuutta harkittaessa tulee tapauskohtaisesti huomioida työn luonne, olosuhteet ja työskentelypaikka. Työnantajan on saatava yhteys työntekijään. Samoin työntekijällä on oltava mahdollisuus saada yhteys työnantajaan. Yhteydenpito voidaan järjestää myös muun henkilön kanssa, kuten päivystävän työntekijän tai ulkopuolisen tahon kanssa.

Työnantajan on järjestettävä työntekijälle mahdollisuus hälyttää apua työpisteestään asianmukaisilla laitteilla. Työnantajan on hälytettävä apua, jos hän ei saa yhteyttä työntekijään ja on syytä epäillä, että työntekijälle on sattunut tapaturma.

Yksintyöskentelyn kieltäminen

Työturvallisuuslain mukainen vaarojen arviointi voi osoittaa yksintyöskentelystä aiheutuvan vaaran olevan niin suuri, ettei yksintyöskentelyä voida sallia tietyissä työtehtävissä tai työskentelyolosuhteissa. Tällaisia työtehtäviä ovat esimerkiksi savusukellus, vedenalainen rakennustyö ja tietyt säiliötyöt. Vastaavasti yksintyöskentelyn turvallisuutta tulee arvioida tilanteissa, joissa työpaikkaan on kohdistunut lyhyen ajan sisällä useita uhkauksia tai ryöstöjä eikä työntekijöiden turvallisuutta voida taata muilla toimilla.

Nuori (alle 18-vuotias) työntekijä ei saa työskennellä yksin, mikäli työhön liittyy ilmeinen tapaturman tai väkivallan vaara.

 

Lainsäädäntö

Työturvallisuuslaki (738/2002)

  • 8 § työnantajan yleinen huolehtimisvelvoite
  • 10 § työn vaarojen selvittäminen ja arviointi
  • 27 § väkivallan uhka
  • 29 § yksintyöskentely

Valtioneuvoston asetus nuorille työntekijöille erityisen haitallisista ja vaarallisista töistä (475/2006)

  • 3 § erityisen haitalliset työt