Tärinäntorjuntaohjelma - Alasivu

Jos työntekijän päivittäinen tärinäaltistus ylittää toiminta-arvon, työnantajan on laadittava ja toteutettava tärinäntorjuntaohjelma eli suunnitelma tärinäaltistuksen vähentämiseksi. Sen tavoitteena on vähentää tärinälle altistumista ja siihen liittyviä terveys- ja turvallisuusvaikutuksia niin paljon kuin mahdollista. Keinoja valitessaan ja niiden toteuttamisjärjestyksestä päättäessään työnantajan on otettava huomioon tärinäriskin arvioinnin tulokset.

Tärinäntorjuntaohjelmassa työnantajan on käsiteltävä kaikki merkittävät tärinää aiheuttavat työvaiheet ja niissä käytettävät koneet ja laitteet. Tprjuntaohjelmassa työnantaja kertoo, mitä hän aikoo kussakin altistustilanteessa tehdä tärinän voimakkuuden tai keston vähentämiseksi tai miten hän muuten aikoo vähentää tärinän haittoja. Lisäksi työnantaja asettaa näiden toimien toteutukselle tavoiteajan ja vastuuhenkilön, jotta työnantaja voi seurata tärinäntorjuntaohjelman toteutumista.

Tärinäntorjuntaohjelman mahdollinen keinovalikoima

Toivottavinta olisi päästä kokonaan eroon tärinää aiheuttavasta työvaiheesta esimerkiksi muuttamalla tuotteiden rakennetta, valmistus- tai siirtotapoja. Jos tämä ei ole mahdollista, työnantajan on vähennettävä tärinälle altistumisesta aiheutuvia vaaroja ja haittoja mahdollisimman alhaiselle tasolle.

Jos tärinälle altistuminen on niin vakavaa, että työnantajan on laadittava tärinäntorjuntaohjelma, on harkittava, voidaanko käyttää seuraavia keinoja:

  • tärinää aiheuttavan työmenetelmän korvaaminen toisella menetelmällä, jossa tärinän voimakkuus on pienempi tai kesto lyhyempi
  • sellaisten työvälineiden käyttöön ottaminen, jotka kyseisessä työssä aiheuttavat mahdollisimman vähän tärinää
  • tartunta- tai kosketuspintojen vaimentaminen lisälaitteilla, esimerkiksi vaimennetuilla kädensijoilla tai istuimilla
  • suunnitelmat työvälineiden, kulkureittien ja työpaikan rakenteiden kunnossa pitämiseksi
  • työpisteiden sijoittaminen niin, että siirtojen tarve vähenee ja siirrot voidaan tehdä niin, että tärinäaltistus on mahdollisimman vähäinen
  • työpisteiden suunnitteleminen niin, että hallintalaitteet ovat käsien ulottuvilla kurottelematta ja kiertymättä ja työn voi tehdä normaalissa istuma-asennossa
  • työpisteiden suunnitteleminen sellaisiksi, ettei työkalua tarvitse puristaa voimalla eivätkä ranne, kyynärpää tai olkapää ole kiertyneinä tai sormet pinneotteessa tai äärimmilleen levittyneinä
  • työntekijöiden opastaminen tekemään työnsä niin, että he käytettävissä olevilla menetelmillä ja välineillä altistuvat mahdollisimman vähän tärinälle
  • työnkierto, jossa kunkin työntekijän altistuksen kestoa ja tärinän voimakkuutta rajoitetaan mahdollisimman paljon
  • täriseviä käsityökoneita ja työkoneita käyttävien työntekijöiden työpäivän suunnitteleminen sellaiseksi, että tärinälle altistuminen aika ajoin vähenee tai keskeytyy
  • kylmyydeltä ja kosteudelta suojaavan vaatetuksen antaminen tärinälle altistuville työntekijöille
  • käsitärinältä suojaavien käsineiden hankkiminen niille, jotka altistuvat suuritaajuiselle käsitärinälle.

Jos jokin yllä olevista keinoista on käytettävissä ja kustannuksiltaan kohtuullinen riskin suuruuteen nähden, työnantajan pitää ottaa se tärinäntorjuntaohjelmaan.