Fyysinen kuormitus - Toistotyö

Yksipuolinen toistotyö altistaa rasitusvammoille

Toistotyö on työtä, jossa lyhyet, samanlaiset työvaiheet toistuvat tavan takaa. Toistotyössä työvaiheet muistuttavat toisiaan kestoltaan, voimankäytöltään ja työliikkeiltään. Toistotyönä pidetään yleensä työtä, jossa yksi työvaihe kestää vähemmän kuin 30 sekuntia tai työvaihe sisältää samojen liikkeitten toistoa yli puolet työvaiheajasta, riippumatta työvaiheen pituudesta.

Eniten toistotyötä tehdään teollisuudessa, rakennusalalla, maataloudessa ja palvelualoilla.

Toistotyö voi aiheuttaa erilaisia yläraajan kiputiloja ja rasitussairauksia. Rasitussairaudet ilmenevät useimmiten ranteen tai kyynärpään alueella. Tällaisia rasitussairauksia ovat muun muassa ranteen seudun jännetulehdukset, epikondyliitti eli tenniskyynärpää ja rannekanavaoireyhtymä.

Rasitusvamma tai -sairaus syntyy usein monen tekijän yhteisvaikutuksesta. Toistotyön kuormittavuutta lisäävät

  • työasento
  • liikkeiden suuri toistuvuus
  • työn kesto
  • suuri voiman käyttö
  • ote (esim. laaja sormien ote tai pinsettiote)
  • ranteen keskiasennosta poikkeavat asennot
  • käteen kohdistuva mekaaninen paine
  • kylmä ja tärinä
  • yksilöön liittyvät riskitekijät (mm. ikä, sukupuoli, ruumiinrakenne, työhön tottumattomuus).

Toistotyön rasituksen vähentäminen 

Toistotyön aiheuttama rasitus tulisi ensisijaisesti poistaa vähentämällä toistuvia työliikkeitä ja suurta voiman käyttöä, esimerkiksi automatisoimalla yksipuoliset, koneen tahtiin sidotut työvaiheet. Mikäli se ei ole mahdollista, rasitusta voidaan vähentää keinoin, jotka liittyvät työpisteeseen ja -ympäristöön, työvälineisiin sekä työjärjestelyihin.

Toistotyön rasittavuuden vähentämiseksi on kiinnitettävä huomiota seuraaviin asioihin:

  • Työpisteessä on riittävästi tilaa työn tekemiseen ja asennon vaihtamiseen.
  • Työntekijällä on mahdollisuus käyttää työnteossa molempia käsiä.
  • Työpisteen, tasojen ja istuimen mitoitus on sopiva ja tarvittaessa helposti säädettävissä.
  • Työ ei ole koneen tahdistamaa ja työliikkeissä on vaihtelua.
  • Paljon voimaa vaativa työ tehdään seisten, käden- ja näöntarkkuutta vaativa työ istuen.
  • Työ ei sisällä olkavarren kohoasentoa tai suurta voiman käyttöä (esim. kappaleiden kannattelu, työntäminen tai vetäminen, kädellä tai sormilla puristaminen tai kiertäminen).
  • Työ ei sisällä ranteen keskiasennosta poikkeavia liikkeitä tai toistuvia käden tarttumaotteita.
  • Käsityökalut ovat työhön sopivia, helppokäyttöisiä ja kevyitä (tarvittaessa kevennin).
  • Käsiin ei kohdistu työvälineiden, työkappaleiden tai työpisteen rakenteiden aiheuttamaa mekaanista painetta.
  • Lämpötila on työhön sopiva ja työtila vedoton. Kylmältä on suojauduttu.
  • Käsineet suojaavat tapaturmanvaaroilta, kylmältä ja epäpuhtauksilta.
  • Käsiin ei kohdistu tärinää tai tärähdyksiä.

Mikäli yksipuolisen työn haittoja ei saada riittävästi ehkäistyä edellä esitetyin toimin tai työ ei kaikilta osin mahdollista niiden käyttöä, tulee kuormitusta vähentää työjärjestelyjen avulla. Tällaisia työjärjestelyjä ovat esimerkiksi työkierto ja tauotus. Työkierrossa on huomioitava, että työvaiheet ovat riittävän erilaisia ja työkiertoa toteutetaan riittävän lyhyin väliajoin useamman kerran työvuoron aikana.

Työnopastuksessa työntekijää tulee ohjata valitsemaan työliikkeitä, jotka eivät rasita yläraajoja kohtuuttomasti. Apuna voi käyttää työterveyshuollon asiantuntijaa, esimerkiksi työfysioterapeuttia.