Työaikalaissa määritellään säännöllisen työajan päivittäinen ja viikoittainen enimmäistyöaika sekä ylityö, työvuorojen väliset lepoajat ja työaikakirjanpitovelvoite. Työaikaa järjestettäessä voidaan sopia liukuvasta työajasta tai työajan tasoittumisesta tietyllä aikajaksolla, kunhan järjestelyissä noudatetaan työaikalakia ja alalla sovellettavaa työehtosopimusta.

Säännöllinen työaika

Säännöllisellä työajalla tarkoitetaan työntekijän työsopimuksen mukaista vuorokautista ja viikoittaista työaikaa. Työaikalain yleissäännön mukaan vuorokautinen säännöllinen työaika saa olla enintään kahdeksan tuntia ja viikoittainen enintään 40 tuntia. Vuorokautena ja viikkona noudatetaan kalenterivuorokautta ja -viikkoa, jollei toisin sovita.

Yleissääntö ei estä sellaisia työaikajärjestelyjä, joissa työaika on lyhyempi kuin edellä mainitut ajat. Yleissääntö mahdollistaa työajan järjestämisen myös keskimääräisenä, jolloin työviikko voidaan järjestää kuusipäiväiseksi.

Keskimääräinen työaika

Työaika voidaan järjestää myös keskimääräiseksi. Tätä työaikajärjestelyä käytettäessä viikoittainen työaika voidaan järjestää niin, että se tasoittuu keskimäärin enintään 40 viikkotyötuntiin 52 viikon tasoittumisjakson aikana. Tasoittumisjakso voi olla lyhyempi.

Keskimääräistä työaikaa käytettäessä päivittäinen ja viikoittainen työaika voivat olla työaikalain yleissääntöä pidempiä, mikäli alalla noudatettavassa yleissitovassa työehtosopimuksessa on näin sovittu.

Käytettäessä työaikalakiin tai työehtosopimukseen perustuvaa keskimääräistä työaikaa tai jaksotyöaikaa työnantajan on laadittava työajan tasoittumissuunnitelma. Siitä tulee selvitä vähintään tasoittumisjakson jokaisen viikon säännöllinen työaika.

Tasoittumissuunnitelma on laadittava etukäteen vähintään sille ajanjaksolle, jonka kuluessa säännöllinen työaika tasoittuu säädettyyn tai sovittuun keskimäärään. Tasoittumissuunnitelman muutoksesta on ilmoitettava työntekijälle hyvissä ajoin.

Esimerkkejä keskimääräistä työaikaa koskevista työehtosopimusmääräyksistä:

Lisätyö

Lisätyössä työtä tehdään työntekijän sovitun säännöllisen työajan lisäksi, mutta työ ei ylitä työaikalaissa säädettyä säännöllistä työaikaa. Lisätyö tehdään työnantajan aloitteesta ja työntekijän suostumuksella.

Esimerkki:

• Työntekijän sovittu säännöllinen vuorokautinen työaika on kuusi tuntia.
• Hän tekee kahdeksan tunnin työpäivän.
• Lisätyötä on sovitun työajan ja tehdyn työajan erotus eli kaksi tuntia.

Ylityö

Ylityötä on työ, joka ylittää työaikalaissa tarkoitetun säännöllisen työajan enimmäismäärän. Säännöllisen työajan ylittävä työ on ylityötä vain, jos sitä tehdään työnantajan aloitteesta ja hyväksymänä.

Ylityön teettäminen edellyttää aina myös työntekijän suostumuksen. Työntekijä voi antaa suostumuksensa vain erikseen jokaista kertaa varten. Näin ollen työntekijältä ei voi edellyttää ylityötä, eikä hän voi itse työsopimuksella sitoutua tekemään ylityötä tarvittaessa.

Vuorokautista ylityötä on työ, joka ylittää laissa säädetyn vuorokautisen säännöllisen enimmäistyöajan. Viikoittaista ylityötä taas on työ, joka ylittää laissa säädetyn viikoittaisen säännöllisen enimmäistyöajan, mutta ei ylitä vuorokautista säännöllistä enimmäistyöaikaa.

Työajan seurantajärjestelyt

Työajan seurannassa on tärkeää pitää selvillä työajan käsite ja se, että työaikakirjanpitoon merkitään vain todelliset tehdyt työtunnit, joiden on oltava selkeästi luettavissa. Työaika- ja palkkakirjanpito on pidettävä luotettavasti erillään toisistaan.

Työpaikoilla siirryttiin ylitöiden seurannasta kokonaistyöajan seurantaan vuoden 2020 alusta alkaen. Tähän saakka työajan enimmäismäärää koskeva rajoitus on toteutettu ylityön enimmäismäärän kautta, kun jatkossa työajan enimmäismäärä toteutetaan kokonaistyöaikaa koskevalla rajoituksella.

Enimmäistyöaikaa koskeva rajoitus koskee kaikkia työajan järjestämistapoja, kuten esimerkiksi liukuvaa työaikaa ja joustotyöaikaa. Enimmäistyöaikaan lasketaan kaikki tehdyt työtunnit, olivatpa ne sitten säännöllistä työaikaa, lisätyötä tai ylityötä tai olipa kyse hätätyöstä tai aloittamis- ja lopettamistyöstä. 

Työajan enimmäismäärä tasoittumisjakson aikana ja vuositasolla

Työajan absoluuttista enimmäismäärää koskeva säännös on luonteeltaan pakottava. Työajan enimmäismäärää tarkastellaan etukäteen määriteltyjen tasoittumisjaksojen ajalta työntekijöittäin. 

Tasoittumisjaksoja on tarkasteltava itsenäisinä ja toisistaan erillisinä ajanjaksoina. Työaikalaissa ei ole tarkemmin säädetty, mistä ajankohdasta lähtien tasoittumisjaksojen voidaan katsoa alkavan tai millä tavoin jaksojen alkamisesta ja jaksojen pituudesta voidaan valtakunnallisella työehtosopimuksella sopia.

Työaikalain 18 §:n perusteella lähtökohtana on se, että työntekijän työaika ylityö mukaan lukien ei saa ylittää keskimäärin 48:aa tuntia viikossa neljän kuukauden ajanjakson aikana.

Valtakunnallisella työehtosopimuksella voidaan kuitenkin sopia tasoittumisjakson pidentämisestä kuuteen kuukauteen ja teknisistä tai työn järjestämistä koskevista syistä tasoittumisjakson pituus voidaan edelleen pidentää enintään 12 kuukauteen. Työajan enimmäismäärää tarkastellaan vastaavasti tasoittumisjakson pituuden mukaan, joka siten voi vaihdella 4–12 kuukauden välillä.

Tasoittumisjaksojen alkamisajankohdasta voidaan sopia työnantajan toiminnan kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla eri toimialoilla.

Työaikalain noudattamisen ja työajan seurannan kannalta lähtökohtana voidaan pitää sitä, että enimmäistyöajan seurantaa toteutetaan säännöllisinä neljän kuukauden jaksoina. Määräaikaisten työntekijöiden kohdalla seuranta tulee aloittaa työsuhteen alusta lukien.

Kun otetaan huomioon vuosilomalaki ja sen säännökset vuosiloman antamisesta, työntekijän kokonaistyöaika vuositasolla voi työaikalain perusteella olla laskennallisesti enimmillään noin 2 300 tuntia (48 työtuntia x työviikkojen lukumäärä).

Siirtymäsäännös

Enimmäistyöajan seurantaan oli siirryttävä viimeistään 1.1.2021. Työnantaja saa enintään vuoden pituisena siirtymäaikana noudattaa joko vanhan lain mukaista ylityöseurantaa tai uuden lain mukaista kokonaistyöajan seurantaa.

Siirtymä ylitöiden enimmäismäärän seurannasta kokonaistyöajan seurantaan voisi aiheuttaa työnantajille hankaluuksia, jos siirtyminen tapahtuisi kesken tasoittumisjakson tai muun tarkastelujakson, minkä vuoksi siirtymäsäännöksellä on pyritty antamaan työnantajalle aikaa sopeuttaa työajan seurantajärjestelmät vastaamaan uuden työaikalain mukaisia vaatimuksia mahdollisimman tarkoituksenmukaisena ajankohtana.

Vanhan lain mukainen ylityöseuranta

Ylityötä saa teettää enintään 138 tuntia neljän kuukauden ajanjakson aikana. Työehtosopimuksissa voi olla laista poikkeavia määräyksiä tämän tarkastelujakson pituudesta. Kalenterivuoden aikana ylityötä saa teettää enintään 250 tuntia.

Jos ylityön enimmäismäärä 250 tuntia alkaa täyttyä ja työnantajalla olisi tarve teettää vielä ylityötä, voidaan työpaikalla tehdä paikallinen sopimus lisäylityön tekemisestä. Lisäylityön enimmäismäärä on 80 tuntia kalenterivuodessa. Ylityötä saa siis teettää enintään 330 tuntia vuodessa.

Työaikalain mukaiset ylityöt:

Lisää aiheesta:
Tyosuojelu.fi: Työaika