“Mitä teemme humalaisen merimiehen kanssa?”
“What shall we do with a drunken sailor?” Näin kysyy kenties maailman tunnetuin merimieslaulu 200 vuoden takaa. Alkoholin käytöllä kansainvälisessä merenkulussa on pitkä historia. Kauppa-alusten miehistöjen puhallustestauksen historia meillä ja maailmalla sen sijaan on mittavasti lyhyempi.
Alkometrejä ryhdyttiin käyttämään tankkilaivoilla kautta maailman 1990-luvulla, sen jälkeen, kun väsyneen perämiehen ja päihtyneen kapteenin kipparoima öljytankkeri Exxon Valdez ajautui Alaskassa karille vuonna 1989 aiheuttaen ekokatastrofin ja seitsemän miljardin dollarin vahingot. Alkoholitestaukset tulivat onnettomuuden myötä Suomenkin merenkulkuun heti 1990-luvun alussa, kun öljy-yhtiöt asiakkaina alkoivat edellyttämään puhallustestejä tankkereiden miehistöille osana alusten lastikelpoisuutta. Valtionyhtiö Neste Shippingin tankkerit sekä pari pienempää riskialttiita lasteja kuljettanutta varustamoa olivat ensimmäisiä, joissa puhallutuksia tehtiin miehistöille säännöllisesti.
Lainsäädäntöä puhallustesteihin aluksilla ei ollut, eihän vesiliikennejuopumusta vielä tunnettu edes rikoslaissa. Suhtautuminen alkoholiin merenkulussa alkoi kuitenkin muuttua. Vesiliikennejuopumus lisättiin rikoslakiin vuonna 1999. Sallituksi raja-arvoksi säädettiin tuolloin yksi promille.
Merenkulkijoiden slangissa puhuttiin kuitenkin vielä pitkään ”kuivista ja märistä” laivoista eikä päihteettömyys isojenkaan alusten komentosilloilla ollut mikään itsestäänselvyys vielä 2000-luvulla. Jotkut varustamot ryhtyivät omatoimisesti edellyttämään miehistöltä sitoutumista päihteettömyyteen ensin matkustajalaivoilla ja myöhemmin 2010-luvulle tultaessa käytänteet alkoivat tulla tutuiksi myös muillakin alustyypeillä. Jo vuonna 2001 tehdystä lakialoitteesta huolimatta, vasta vuonna 2012 ammattimerenkulun osalta promilleraja pudotettiin puoleen.
Turvallisuusjohtamisjärjestelmien standartointi ryhditti varustamoiden suhtautumista alkoholiin
Suuret vakavat merionnettomuudet, kuten Herald Of Free Enterprise, nostivat esiin puutteita varustamojen ja laivojen turvallisuusjohtamiskulttuureissa, vastuusuhteissa ja toimintaohjeissa. Puutteiden hallintaa varten YK:n alainen kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO, johon kuuluu nykyään 175 jäsenvaltiota, hyväksyi keväällä 1994 kansainvälisen turvallisuusjohtamissäännöstön (ISM Code). Tämän tavoitteena on taata sekä ihmisten että omaisuuden turvallisuus merellä ja välttää erityisesti meriympäristölle aiheutuvat vahingot.
Turvallisuusjohtamisjärjestelmien piti olla käytössä kansainvälisen liikenteen aluksilla 1.7.1998. Estonian upottua kuitenkin jo syksyllä 1994 EU:ssa päätettiin nopeuttaa turvallisuusjohtamisjärjestelmien käyttöönottoa ja ne tulivat pakollisiksi matkustaja-autolautoille ja ro-ro-aluksille jo vuonna 1996. Varustamot alkoivat sisällyttää turvallisuusjohtamisjärjestelmiin myös alkoholipoliittisia linjauksia laajemmin 2000-luvulla. Kun alkoholin käytöstä oli kirjaus varustamon ISM-järjestelmässä, se velvoitti aluksella työskentelevää henkilöstöä.
Varustamoiden välillä käytännöt ovat kuitenkin olleet kirjavia. Joillain aluksilla alkoholiin on ollut täysi nollatoleranssi, kun taas toisilla on sallittu alkoholin nauttiminen 0,5 promillen raja-arvoon saakka laivalla vapaa-aikana tai yllättävään yli- tai hätätyöhön kutsuttaessa. Osassa aluksista henkilöstölle on tehty puhallustesti vain epäilyn jälkeen, kun taas toisissa aluksissa puhallustesti on voitu tehdä koko henkilöstölle säännöllisesti. Myös edelleen laivojen rahtaaja-asiakkaat ovat voineet edellyttää varustamon omasta toimintakulttuurista poikkeavia ylimääräisiä puhallustestejä kontrolloidakseen aluksen ja miehistön kuntoisuutta lastin kuljettamiseksi. On hyvä muistaa, että puhallutustilanteita tapahtuu avomerillä eikä poliisin tai rajaviranomaisen suorittama puhallutus tällöin ole mahdollista.
Käytänteet puhallustestin jälkeisiin toimiin ovat olleet merenkulun toimialalla melko vakiintuneita viime vuosina. Laivoilla on ollut omia puhalluslaitteita ja tyypillisesti päihtyneenä työskennelleet vakituiset työntekijät ovat saaneet varoituksen ja ohjauksen hoitoon. Toistuessaan sekä tilapäisten työntekijöiden kohdalla työsopimuksia on purettu. Puhallutuksesta on voinut kieltäytyäkin. Myös tuloksenkin on voinut kiistää, ja nämä kaikki tapahtumat on sitten kirjattu laivapäiväkirjaan osapuolten allekirjoituksin tai ilman. Toisinaan laivoilla eskaloituneita tilanteita asian ympärillä on jatkettu maissa edelleen työtuomioistuimissa aina ammattiliittoja ja varustamojen etujärjestöjä myöten.
Alkometritestauksesta on nyt pykälä merityösopimuslaissa
Merkittävä muutos alkoholinkäytön valvonnassa tuli nyt syyskuun 2022 alussa, kun merityösopimuslakiin lisättiin pykälä työntekijän velvoittamisesta puhalluskokeeseen aluksella. Uuden lainsäädännön tarkoitus on yhtenäistää käytänteet sekä parantaa myös työntekijän asemaa ja oikeusturvaa kuin myös tulosten luotettavuutta.
Puhallustestissä on aina huomioitava työntekijän oikeuksiin ja työelämän yksityisyyden suojaan liittyvät tekijät. Puhalluskokeisiin velvoittamisen edellytyksenä on, että työnantaja on laatinut päihdeohjelman ja noudattaa yhteistoimintaa ja henkilöstölle tiedottamista koskevia velvoitteitaan. Tuloksen pitää perustua riittävän luotettavaan hyväksyttyyn mittalaitteeseen. Jos kyseessä ei ole tarkkuusalkometri, tulos tulee varmistaa toisella laitteella. Myös tarkkuusalkometrillä tehty puhallustulos tulee varmistaa työntekijän näin vaatiessa. Lisäksi uusi lainsäädäntö edellyttää työnantajaa huolehtimaan laitteiden toimintakunnosta ja kalibroinneista, mikä parantaa tuloksen luotettavuutta.
Työsuojelutarkastavat valvovat testauslaitteisiin liittyvät asiakirjat alusten tarkastusten aikana. Sama valvontakäytäntö on muilla toimialoilla määräajoin tarkastettavaksi säädettyjen laitteiden kanssa. Alusten työsuojelutarkastuksissa on toki tähänkin mennessä valvottu työturvallisuusnäkökohdista esimerkiksi tankkien ja muiden suljettujen tilojen seurantaa varten vaadittavien happi- ja monikaasumittareiden toimintakuntoa sekä kalibrointiasiakirjoja.
Merillä urani alkumetreillä kaikenlaista nähneenä ja nyt 20 vuotta myöhemmin maissa tarkastajana työskentelevänä merikapteenina näen hyvänä, että asia on nyt osa kansallista lainsäädäntöämme. Lisäksi aluksella tehtävät toimet silloin, kun puhalluskokeen tulos ylittää sallitun promillerajan, eivät enää perustu vain yleisiin sovittuihin käytäntöihin ja alalla vallitseviin vakiintuneisiin tapoihin, vaan niillä on sekä miehistölle että aluksesta vastuussa oleville selkeä lain suoja.
Toki kulttuurikin laivoilla ja laivatyössä on muuttunut paljon erityisesti tällä vuosituhannella ja suuria ikäluokkia seuranneet merenkulkijasukupolvet käyttävät edeltäjiään vähemmän alkoholia. Merenkulku on nykyään paljon hektisempää ja satamissa käynnit lyhyitä. Myös merimiesten työhön ja laivalla vietettyyn aikaan liittyvät psykososiaaliset kuormitukset tunnistetaan paremmin ja näiden hallintaan on keinoja. Rion kuumat yöt ja Havannassa ryyppäämiset ovat sitä merimiesromantiikkaa, joka elää lähinnä enää vain Junnu Vainion lauluissa ja vanhojen skönäreiden (merimiesten) nuoruuden muistoissa.
