Ikä on vain numero – työsuojelu edistää työurien pidentämistä
Ikä ja ikääntyminen eivät ole pelkästään haasteita, vaan myös mahdollisuuksia työelämässä. Tässä blogitekstissä kerron, miten työsuojelun avulla voidaan tukea kaikenikäisten työntekijöiden jaksamista ja hyvinvointia työpaikalla.
Työturvallisuuslain 1.6.2023 voimaan tulleessa muutoksessa täsmennettiin työnantajan velvollisuutta selvittää ja arvioida työn vaaroja. Tässä yhteydessä 10 §:n kohtaan 3 lisättiin iän rinnalle sana ikääntyminen, mikä on herättänyt kysymyksiä niin työnantajien kuin työntekijöidenkin keskuudessa. Työnantajat kummastelevat pitääkö jokaisen työntekijän yksilöllinen ikä jatkossa huomioida työn vaaroja ja kuormitustekijöitä arvioitaessa, ja samaan aikaan työntekijät tuovat esille pelkonsa siitä, että työnantaja alkaa kohdella heitä eri tavoin kuin ennen, mikä ei suinkaan miellytä kaikkia ikääntyneempiä työntekijöitä.
Ikä ja ikääntyminen menevät tunteisiin
Työnantajien kummastelut ja työntekijöiden pelot ilmentävät hyvin ikään ja ikääntymiseen liittyviä voimakkaita tunteita. Teema koskettaa meitä jokaista, ja siksi reaktiomme ovat usein voimakkaita liittyen erityisesti tapaan ja sanavalintoihin, jolla iästä ja ikääntymisestä puhumme. Tämä voi johtua mm. siitä, että kokemuksellinen ikämme ei aina välttämättä vastaa kalenteri-ikäämme. Rajuimpia tunnekuohuja välttääksemme saatammekin käyttää ikääntyneistä yleisesti termejä varttunut, seniori tai harmaapantteri, joilla korostamme vanhenemisen ihanteeksi noussutta aktiivisuutta.
Omassa väitöstutkimuksessani, jossa tutkin ikääntyneiden kokemuksia työssä jatkamisesta ja eläkkeelle siirtymisestä (Halen 2019), tuli hyvin esille se, että ikä ja ikääntyminen tuntuvat eri tilanteissa ja eri konteksteissa erilaiselta. Iän kokemuksen voi siis ymmärtää muuttuvan koko ajan, minkä myös Raija Julkunen (2003) tuo esille kuusikymppisten työelämäkokemuksia käsittelevässä tutkimuksessaan. Koska ns. sosiaalinen ikä asemoi meitä yksilöinä tai ryhminä tiettyihin identiteetteihin, myös työelämässä kohdataan usein mielikuvia ja asenteita, joiden pohjalta oletamme tietyn ikäisten työntekijöiden olevan, ajattelevan ja toimivan tietyllä tavalla. On tärkeää huomioida, että ”nuoret”, ”keski-ikäiset” tai ”ikääntyneet” eivät ole homogeenisiä ryhmiä, vaan joukko erilaisia, vaikkakin saman ikäisiä yksilöitä.
Ikääntyminen ja työolotekijät
Työturvallisuuslain 10 §:ssä iällä viitataan kronologiseen ikään eli niin nuoriin kuin ikääntyneempiinkin työntekijöihin. Niinpä kaikenikäisillä työntekijöillä on erilaisia vahvuuksia tai tarpeita, jotka työnantajan on hyvä huomioida työn arjessa. Työssä ilmenevät tarpeet voivat olla joko tilapäisiä tai pysyviä, mikä edellyttää työnantajalta jatkuvaa työpaikan olosuhteiden sekä myös työntekijöiden kuormittumisen tarkkailua.
Ikääntymisellä ko. pykälässä puolestaan tarkoitetaan niitä muutoksia, joita ihmisessä (lue: meissä kaikissa) tapahtuu vanhenemisen myötä – toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Tällaisia ovat mm. muutokset lihasten suorituskyvyssä, hengityselimistössä tai motoriikassa, mikä puolestaan vaikuttaa siihen, että työolosuhteissa tai työssä voi olla sellaisia vaara- ja haittatekijöitä, joilla on merkitystä vain tai korostetusti ikääntyneiden työntekijöiden näkökulmasta. Kyse voi olla esimerkiksi työn fyysisyydestä, vuorotöistä tai vaikkapa digitalisoitumisen edellyttämistä uusista työvälineistä. Lakimuutoksella onkin tarkoitus kiinnittää huomiota edellä mainitun kaltaisiin työolotekijöihin, ei niinkään eri-ikäisyyteen.
Työolotekijöiden tarkastelemisessa tulisikin kiinnittää huomiota sellaisiin kuormitustekijöihin, joihin ikääntymisellä saattaa olla vaikutusta. Niinpä myös yksittäisten kuormitustekijöiden terveydellinen merkitys voi muuttua ikääntymisen myötä merkittävästikin. Vaikka kuinka haluaisimme, niin yksilöinä voimme vaikuttaa vain rajallisesti biologiseen ikäämme eli fyysisisiin ja fysiologisiin muutoksiin itsessämme.
Ikääntyminen ei suinkaan tarkoita sitä, että työ muuttuu ikävuosien karttuessa aina kuormittavammiksi. Aiemmin haasteellisiksi koetuista työtehtävistä voi työvuosien myötä tulla rutiinia, johon pitkä (työ- ja elämän)kokemus vaikuttaa kompensoivasti. Tällaisena voidaan ymmärtää esim. ongelmanratkaisukyky tai vaikkapa varmuus ja taito hallita haastavia asiakaspalvelutilanteita. Ikääntymisen myötä työn kuormitusta kompensoivat työn voimavaratekijät voivat siis myös lisääntyä.
Työsuojelulla tuetaan kaikenikäisten työntekijöiden jaksamista
Työurien pidentäminen ei tarkoita ainoastaan ikääntyneempien työntekijöiden työolotekijöiden huomioimista. Nuorempia työntekijöitä voivat sen sijaan kuormittaa sellaiset tekijät, jotka eivät tule ilmi ikääntyneiden työntekijöiden keskuudessa. Tällaisia voivat olla kiireen ja tietynlaisen näköalattomuuden kokemus, jota esimerkiksi yksintyöskentely, puutteellinen perehdytys tai liian haastavat työtehtävät osaltaan ruokkivat. Työsuojelulla onkin ratkaiseva rooli tunnistaa kaikki ne työolotekijät, joihin vaikuttamalla työpaikalla tuetaan kaikenikäisten työntekijöiden jaksamista työssä. Työturvallisuuslain 8 §:ää koskeva täsmennys korostaa, että työkyvyn tukeminen voi yleisten, kaikkia koskevien toimenpiteiden lisäksi edellyttää työnantajalta yksilöllisiä työsuojelutoimenpiteitä – ovat ne sitten yksittäisen työntekijän iästä tai terveydentilasta riippuvaisia.
