Kolme esimerkkiä putoamistapaturmista, jotka olisi voitu estää
Putoamisesta johtuvia tapaturmia sattuu päivittäin. Usein tapaturmat voitaisiin estää, jos pidettäisiin parempaa huolta työvälineistä, käytettäisiin niitä ohjeistusten mukaan ja työskenneltäisiin turvallisesti. Tässä kirjoituksessa esittelemme lyhyesti kolme erilaista tosielämän työtapaturmaa ja kerromme, kuinka ne olisi voitu välttää.
Case 1: Työntekijä roikkui vartin ajan pää alaspäin pylväästä
Työntekijä nousi noin kahdeksan metrin korkuiseen pylvääseen varusteinaan pylväskengät, valjaat ja suojaköysi, joka oli kierretty kertaalleen pylvään ympäri (suora lenkki).
Pylväässä työskennellessään työntekijä horjahti siten, että turvaköysi pääsi putoamaan hänen jalkoihinsa. Tämän seurauksena työntekijä jäi roikkumaan pää alaspäin toisen pylväskengän varaan. Työntekijän pelastautumista varten linjalta piti raivata puustoa, jotta toinen työntekijä pääsi paikalle nostokoriautolla. Työntekijä roikkui tolppakengän varassa arviolta 10–15 minuuttia.
Pylvästyössä putoamistapaturmat voidaan välttää varmistamalla, että suojavälineitä käytetään oikein. Kiertämällä valjaisiin kiinnitetty suojaköysi 1,5 kertaa pylvään ympäri varmistetaan köyden pysyminen paikallaan, vaikka se sattuisikin jostain syystä löystymään. Samoin se toimii osaltaan putoamissuojaimena tilanteissa, joissa esim. pylväskengät irtoavat pylväästä. Pelastautuminen tulee myös suunnitella etukäteen.
Case 2: Työntekijä putosi sääsuojan katolta
Telinerakentajan työntekijä oli poistamassa sääsuojan katolta lumia, kun liukastui ja putosi noin 10m korkeudelta maahan. Työntekijällä oli yllään valjaat. Liukuessaan sääsuojaa pitkin työntekijä oli huomannut, että turvaköysi ei ollut valjaissa kiinni. Vastaavat tapaturmat voidaan estää huolellisella työskentelyllä ja tarpeen mukaan käyttämällä turvaköyden lisäksi varmistusköyttä.
Case 3: Kulkutienä käytetyt tikkaat kaatuivat työntekijä mukanaan
Asentajana toimivan työntekijän työtehtävänä oli mennä huoltamaan ilmanvaihtokonetta rakennuksen välikatolle. Kulkutienä oli työn tilaajan asettamat alumiinitikkaat, jotka oli yläpäästään kiinnitetty kulkuaukon reunalla olleisiin koukkuihin. Alaosa oli maata vasten.
Asentajan laskeutuessa välikatolta alas, oli tikkaiden alaosa lähtenyt liukumaan jäisen maan pinnalla. Asentaja oli kaatumishetkellä ollut noin 240 cm korkeudella. Koukut, joissa tikkaiden yläpää oli kiinnitettynä, irtosivat ja työntekijä kaatui maahan tikkaiden mukana. Tutkinnassa selvisi, että kulkuaukon reunassa olleet koukut oli kiinnitetty nk. verhouslautaan ja lauta repesi irti tikkaiden liukumisen seurauksena. Koukut olivat olleet paikallaan vuosikausia.
Työtapaturma olisi ollut estettävissä siten, että välikatolle olisi ollut kiinteä kulkutie. Mikäli tikkaita joudutaan käyttämään, on ne sijoitettava siten, että ne seisovat vakaasti käytön aikana. Siirrettävien tikkaiden on oltava vakaalla, kestävällä, sopivan kokoisella ja liikkumattomalla alustalla. Kaatuminen ja jalkojen luisuminen on estettävä kiinnittämällä tikkaiden ylä- tai alaosa, käyttämällä luisumisen estäviä laitteita tai muilla yhtä tehokkailla toimenpiteillä. Ennen tikkaiden käyttöä tulisi arvioida, voidaanko työ tehdä jollain muulla, turvallisemmalla välineellä.
