Sisältöjulkaisija

null Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomiota kuljetusalan yrityksen ylitöitä koskevassa asiassa

Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomiota kuljetusalan yrityksen ylitöitä koskevassa asiassa

5.7.2021 – Pohjois-Suomi

Korkein oikeus pysytti 23.6.2021 antamassaan ennakkopäätöksessä (KKO:2021:52) Rovaniemen hovioikeuden tuomion, jossa oli kyse kuljetusalan yrityksessä teetetyistä huomattavista ylityömääristä. Työnantajan edustajia A ja B syytettiin työturvallisuusrikoksesta sillä perusteella, että he olivat teettäneet työntekijöillä ylityötä huomattavasti yli työaikalaissa sallitun enimmäismäärän.

Korkein oikeus katsoi, että työaikalain säännöksiä ylityön enimmäismäärästä ei voida pitää rikoslain 47 luvun 1 ja 8 §:ssä tarkoitettuina työturvallisuusmääräyksinä. Työnantajan edustajat A ja B olivat kuitenkin rikkoneet työturvallisuuslain säännöksistä johtuvia velvollisuuksiaan huolehtia työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä teettämällä työntekijöillä huomattavasti liikaa ylitöitä. Heidät tuomittiin tällä perusteella työturvallisuusrikoksesta.

Asiassa oli myös kysymys työaikasuojelurikoksen tunnusmerkistön täyttymisestä työnantajan edustajien A ja B laiminlyötyä työaikakirjanpidon pitämisen.

Asian taustaa

A toimi toimitusjohtajana kuljetusalan yrityksessä ja B oli käyttänyt yhtiössä tosiasiallista määräysvaltaa. He olivat työnantajan edustajina olleet vastuussa työturvallisuutta ja työaikaa koskevien säännösten noudattamisesta yhtiössä.

Rovaniemen hovioikeus oli katsonut selvitetyksi, että kuusi yhtiön työntekijää, joiden työtehtävänä oli moottoriajoneuvojen kuljettaminen tai muut kuljetustöihin liittyvät tehtävät, olivat tehneet vuonna 2016 ylityötä vähimmillään 111,5 tuntia ja enimmillään 694,75 tuntia yli laissa sallitun 250 tunnin ylityön enimmäismäärän. A ja B eivät olleet riittävästi seuranneet työntekijöiden ylitöitä tai puuttuneet liian suuriin ylityökertymiin.

Edellä esitetyn perusteella hovioikeus katsoi A:n ja B:n syyllistyneen työturvallisuusrikokseen. Lisäksi hovioikeus oli todennut, että yhtiössä ei ollut pidetty kuukausipalkkaisten työntekijöiden osalta työaikakirjanpitoa. Tästä puutteesta oli annettu yhtiölle toimintaohje työsuojelutarkastuksen tarkastuskertomuksessa 9.2.2015. Sama puute oli havaittu uudessa työsuojelutarkastuksessa ja toimintaohje oli jätetty voimaan tarkastuskertomuksessa 24.2.2017.

Hovioikeus oli katsonut A:n ja B:n ainakin törkeästä huolimattomuudesta menetelleen työaikalainsäädännössä rangaistavaksi säädetyllä tavalla työsuojeluviranomaiselta saadusta kehotuksesta huolimatta. Hovioikeus oli tällä perusteella katsonut heidän syyllistyneen työaikasuojelurikokseen.

Hovioikeus oli tuominnut yrityksen toimitusjohtajalle työturvallisuusrikoksesta ja työaikasuojelurikoksesta 40 päiväsakkoa ja yhtiössä tosiasiallista määräysvaltaa käyttävälle B:lle työturvallisuusrikoksesta ja työaikasuojelurikoksesta 30 päiväsakkoa.

Työturvallisuusrikosta koskeva syyte

Korkein oikeus totesi, että työturvallisuuslain 8 ja 10 §:stä seuraa työnantajalle velvollisuus tarkkailla muun ohella työajoista työturvallisuudelle johtuvia haitta- ja vaaratekijöitä sekä tarpeellisilla toimenpiteillä varmistaa, etteivät työntekijän turvallisuus ja terveys vaarannu työaikojen vuoksi. Mikäli työnantaja saa tiedon yksittäisen työntekijän kuormittumisesta työssä tämän terveyttä vaarantavalla tavalla muun ohella työaikojen vuoksi, työnantajan on työturvallisuuslain 25 §:n nojalla käytettävissään olevin keinoin ryhdyttävä toimiin kuormitustekijöiden selvittämiseksi sekä vaaran välttämiseksi tai vähentämiseksi. Liian suurten ylityömäärien teettäminen työntekijällä voi siis olla työturvallisuuslain säännösten vastaista ja tulla rangaistavaksi työturvallisuusrikoksena.

Monet seikat vaikuttavat siihen, milloin ylityön määrä on niin suuri, että ylityön teettämistä on pidettävä työturvallisuuslain edellä selostettujen säännösten vastaisena. Yhtenä suuntaa antavana mittapuuna arvioinnissa voidaan käyttää työaikalaissa olevaa sääntelyä ylitöiden enimmäismäärästä, vaikka työaikalain säännösten rikkomisesta ei voidakaan sellaisenaan päätellä, että myös työturvallisuuslakia olisi rikottu.

Korkeimman oikeuden mukaan ainakin selvästi työaikalainsäädännössä sallittua suurempien ylityömäärien teettämistä voidaan pitää myös työturvallisuuslain säännösten vastaisena menettelynä. Sitä, kuinka suuria ylityökertymien on oltava, jotta ylitöiden teettämistä voidaan pitää työturvallisuuslain vastaisena, on arvioitava tilannekohtaisesti ottaen työntekijän henkilökohtaisten ominaisuuksien lisäksi huomioon muun muassa se, onko kysymys liian suurten ylityömäärien teettämisestä jatkuvasti tai toistuvasti vai ainoastaan tilapäisesti tai satunnaisesti. Lisäksi arvioinnissa on merkitystä työtehtävien laadulla. Esimerkiksi jatkuvaa keskittymistä ja tarkkaavaisuutta vaativassa työssä voi työturvallisuuslain säännösten vastainen tila aiheutua vähäisemmällä sallitun ylityömäärän ylittämisellä kuin muun tyyppisessä työssä.

Kyseisessä tapauksessa ylityötunteja oli enimmillään lähes 700 tuntia yli laissa sallitun enimmäismäärän. Korkein oikeus katsoi, että A:n ja B:n olisi työnantajan edustajina tullut puuttua työntekijöiden tekemiin selvästi liiallisiin ylityömääriin. Tätä johtopäätöstä tuki myös se, että työntekijöiden työtehtävät ovat liittyneet moottoriajoneuvojen kuljettamiseen. Korkein oikeus oli todennut, ettei asiassa ollut merkitystä sillä, olivatko työntekijät tehneet ylityötä oma-aloitteisesti.

A ja B olivat laiminlyöneet ryhtyä työturvallisuuslain 8 ja 10 §:ssä edellytettyihin tarpeellisiin toimenpiteisiin työntekijöiden työturvallisuudesta huolehtimiseksi. Yhtiön yhden työntekijän oli selvitetty käyneen lääkärissä työuupumuksen vuoksi ja jääneen sairauslomalle. Jättämällä puuttumatta tiedossaan olleeseen kuormitukseen A ja B olivat laiminlyöneet myös työturvallisuuslain 25 §:stä johtuvat velvollisuutensa.

Korkein oikeus katsoi, että A ja B olivat edellä esitetyn tavoin laiminlyöneet työturvallisuuslain 8, 10 ja 25 §:stä seuraavat velvollisuutensa ja rikkoneet työturvallisuusmääräyksiä rikoslain 47 luvun 1 §:n 1 kohdassa tarkoitetuin tavoin. Tällä menettelyllään he olivat syyllistyneet hovioikeuden heidän syykseen lukemaan työturvallisuusrikokseen.

Työaikasuojelurikosta koskeva syyte

Korkein oikeus totesi, että työnantajan velvollisuus työajan kirjaamiseen on koskenut tekoaikana voimassa olleen työaikalain 37 §:n perusteella myös kuukausipalkkaisia työntekijöitä. Näin ollen A ja B ovat laiminlyöneet heille kuuluneen työaikakirjanpitovelvollisuutensa.

Työaikakirjanpidon laiminlyönnistä oli seurannut, että kuukausipalkkaisten työntekijöiden työtunteja ei ole voitu selvittää. Asiassa oli selvitetty, että ainakin yksi kuukausipalkkainen työntekijä oli tehnyt ylityötä. Kun otettiin huomioon työajan seurannan merkitys työntekijän työturvallisuuden ja -terveyden sekä muiden oikeuksien kannalta, korkein oikeus katsoi, että työaikakirjanpito oli laiminlyöty työntekijöiden vahingoksi.

Edellä mainituin perustein korkein oikeus katsoi, että A ja B olivat menettelyllään syyllistyneet rikoslain 47 luvun 2 §:n 1 kohdassa tarkoitettuun työaikasuojelurikokseen.

Korkein oikeus ei muuttanut Rovaniemen hovioikeuden tuomion lopputulosta.

Korkeimman oikeuden tuomio (KKO:2021/52) dnro R 2020/58, nro 1024, 23.6.2021
Rovaniemen hovioikeuden tuomio 19/150194, asianro R 19/108, 15.11.2019
Oulun käräjäoikeuden tuomio 18/154337, asianro 18/1661, 5.12.2018

Lisätiedot: 
Lakimies Helena Kurkinen, 0295 017 500, etunimi.sukunimi@avi.fi
Työsuojelun vastuualue, Pohjois-Suomen aluehallintovirasto