Läheltä piti -tilanne työpaikalla? Fiksu työpaikka ottaa pahasta tilanteesta opin

Työnantajalla on lainsäädännön sanelemana vastuu työntekijöiden terveydestä ja turvallisuudesta työpaikalla.

Työnantajan edustajilla ei usein kuitenkaan ole käytännössä mahdollista tunnistaa kaikkia vaaroja työpaikalla ja valvoa kaikkea mitä työssä tapahtuu. Työnantajan onkin annettava vastuuta niille, jotka tuntevat työpaikan vaarat, altisteet ja olosuhteet ja voivat tehdä työtä työturvallisuuden parantamiseksi. Heille on myös annettava riittävät resurssit ja mahdollisuudet tehdä tarvittavia muutoksia.

Työnantaja ja hänen valtuuttamansa edustajat eivät toisaalta myöskään yksin voi tehdä työpaikasta turvallista. Siihen tarvitaan ihan jokaista työntekijää. Jokainen on vastuussa siitä, että:

• noudattaa annettuja ohjeita
• käyttää työvälineitä ohjeiden mukaan
• huolehtii siisteydestä ja järjestyksestä sekä
• olosuhteiden kunnosta omien mahdollisuuksiensa mukaan.

Ja mikä tärkeintä, työntekijöillä on velvollisuus ilmoittaa havaitsemistaan puutteista ja vaaroista työpaikalla. Jos työnantaja ei tiedä puutteista, ei niitä voida myöskään poistaa!

Tapaturmavaarat näkyviksi

”Oho”, ”Hups”, ”Huhhuh, olipas lähellä”. Näitä tokaisuja on todennäköisesti jokainen meistä käyttänyt tilanteissa, joissa on lähes sattunut jotain. Meinataan kaatua, kompastua, lyödä päämme, törmätä toisiimme ja muita vastaavia tapahtumia sattuu vapaa-ajalla tämän tästä. Jokainen meistä päättää muutammeko me käytöstämme tai ympäristöämme tällaisten tilanteiden jälkeen vai ajattelemmeko vain, että olipa hyvä tuuri, ettei mitään sattunut.

Työpaikoilla edellä kuvattuja tilanteita sattuu usein. Niitä voidaan kutsua vaikka läheltä piti -tilanteiksi, vaaratilanteiksi tai poikkeamiksi. Tässä kohtaa olisi kiva sanoa, että rakkaalla lapsella on monta nimeä ja siksi niitä kutsutaan monella tavalla. Mutta valitettavasti näitä ei monellakaan työpaikalla rakasteta, eikä olla edes kiinnostuneita niistä, eikä todella anneta niille niiden ansaitsemaa arvostusta!

No toki poikkeuksia löytyy onneksi tähänkin asiaan. Omaan valvontahistoriaan mahtuu myös muutamia työpaikkoja, joissa näitä vaaratilanteita osataan todella hyödyntää työpaikan työturvallisuustyössä. Näillä tarkastuksilla on ollut ilo ottaa hyvä asento tuolissa, kuunnella ja ottaa vastaan oppia, jota voi jakaa muille työpaikoille.

Läheltä piti -tilanne kertoo usein todellisesta vaaranpaikasta

Miksi ne vaaratilanteet sitten ovat niin tärkeitä, että niitä pitäisi arvostaa? No, ensinnäkin ne ovat niitä todellisia vaaroja, joita työpaikalla on ja mikä parasta, kenellekään ei ole vielä sattunut mitään! Puhutaan myös ns. jäävuorimallista. Mallissa ne vaaratilanteet, jotka tulevat työnantajan tietoon, ovat todellisuudessa vain pieni huippu pinnalla. Suurin osa jää ”pinnan alle”, eikä työnantaja voikaan niihin puuttua.

Työnantajalla on työturvallisuuslain ja eri asetusten mukaan velvollisuus tunnistaa työpaikan vaarat ja yhtenä osana tapaturman vaarat. Työnantajan tulee arvioida riskejä, jotta työtapaturmat voidaan ehkäistä ennalta. Arviointia voi tehdä monella tavalla ja ainakin osin sitä on tehtävä kuvittelemalla erilaisia tilanteita ja niiden yhdistelmiä. Lain mukaan myös sattuneet tapaturmat ja vaaratilanteet on otettava huomioon riskien arvioinneissa.

Voin työsuojelutarkastajan kokemuksen rintaäänellä sanoa, että suurin osa tapaturmista sattuu monen asian summana. Ei tapaturmaa aiheuta aina pelkästään puutteellisesti suojattu kone, vaarallinen kemikaali tai arvaamaton potilas. Kun tilanteeseen lisätään yksi tai useita muita poikkeavia tilanteita, kuten tukos koneessa, heikko ilmanvaihto, väliaikainen järjestely hoitolaitoksessa tai muu vastaava poikkeus normaaliin, voi tapaturma olla jo hyvinkin todennäköinen. Usein tapaturman jälkeen selviää vielä, että työntekijän perehdytyksessä on ollut puutteita tai riskien arviointi on ollut puutteellinen. Näiden kaikkien yhteistuloksena valitettavasti joku voi menettää terveytensä tai jopa henkensä.

Viisaus löytyy vaaratilanteiden analysoinnista

Vaaratilanteet ovatkin mielestäni paras anti työn riskien arviointeihin! Vaaratilanteiden syitä selvittämällä ja löydettyjä puutteita korjaamalla saadaan todellinen vaara työpaikalta parhaassa tapauksessa kokonaan poistettua tai riskiä vakavalle tapaturmalle ainakin laskettua huomattavasti.

Kun työsuojeluviranomainen tutkii vakavaa työtapaturmaa työpaikalla, silloin joku on jo maksanut siitä liian kovan hinnan. Vahingoittunut maksaa hinnan terveydellään tai pahimmassa tapauksessa hengellään ja työnantaja rahalla, mutta etenkin kuolemaan johtaneet työtapaturmat jättävät varmasti pysyvät jäljet myös työnantajaan ja sen edustajiin.

Työtapaturmien torjumiseksi kannattaakin ryhtyä miettimään miten juuri teidän työpaikalla saadaan nostettua ihan jokainen vaaratilanne työnantajan tietoon. Sitä kautta työnantaja voi torjua tapaturmia ennen kuin on myöhäistä. Eiköhän meille kaikille ole tärkeää päästä joka työpäivän tai -vuoron jälkeen terveenä ja elossa kotiin. Vaaratilanteiden nostaminen arvoonsa ei maksa mitään ja sen voi meistä jokainen itse tehdä!