Miten työssä jaksaa eläkkeelle asti?
Työssä jaksaminen koskettaa kaikenikäisiä työntekijöitä. Luemme yhä useammin uutisia siitä, miten nuoret aikuiset ovat jo valmiiksi väsyneitä siirtyessään opiskelujen parista työelämään. Heitä ei välttämättä huoleta oman jaksamisen pohtiminen eläkkeelle siirtymisen näkökulmasta, vaikkakin oman eläkeiän tarkistaminen eläkeikälaskurin avulla voi toki saada heillekin kylmän hien pintaan.
Kerätessäni vuonna 2011 kirjoitusaineistoa väitöstutkimustani (Halen 2019) varten esitin tutkimuksen kohderyhmälle eli 50 vuotta täyttäneille työntekijöille kysymyksiä työssä jatkamisesta ja eläkkeelle siirtymisestä. Moni kirjoituspyyntööni vastanneista kirjoitti minulle työelämätarinansa jaksamisen näkökulmasta. Niinpä päättelin, että yksilön kannalta työssä jatkamisessa on pitkälti kyse työssä jaksamisesta.
Omat jaksamisen rajat on hyvä tunnistaa
Jaksamisessa olennaista on omien voimavarojen ja niiden rajallisuuden ymmärtäminen, mikä edellyttää hyvää itsetuntemusta. Monesti voimavarojen rajallisuus tiedostetaan vasta jälkikäteen omien tai läheisten uupumiskokemusten myötä. Ja mikä hulluinta, odotukset muiden jaksamista kohtaan ovat usein kohtuullisempia kuin odotukset itseä kohtaan, mistä syystä armollisuutta itseä kohtaan on joskus jopa opeteltava. Vaikka omaa jaksamista voi jokainen meistä edistää mm. terveellisillä elintavoilla sekä mielekkäillä ihmissuhteilla ja harrastuksilla, jaksamiseemme vaikuttaa myös työ ja sen vaatimat voimavarat.
Työn vaarojen selvittäminen ja arviointi toimii jaksamisen tuen peruspilarina
Jaksamisen tukemisen peruspilari jokaisella työpaikalla on tunnistaa huolellisesti eri työtehtäviin ja -olosuhteisiin liittyvät vaarat ja kuormitustekijät, arvioida niiden terveydellinen merkitys sekä estää tai vähentää riittävien toimenpiteiden avulla kuormitustekijöistä aiheutuva haitallinen kuormitus. Työssä jaksamista edistävien toimenpiteiden vaikutus voi vaihdella eri elämän- ja työuran vaiheissa, ja iällä on tunnistettu olevan merkitystä myös siihen, missä määrin työn kuormitustekijöiden koetaan verottavan yksilön voimavaroja.
Työssä jaksamista heikentävien tekijöiden tunnistaminen
Nuorten aikuisten työssä jaksamista heikentävinä tekijöinä on tunnistettu mm. liiallinen työmäärä, esihenkilön tuen puute ja huoli työsuhteen jatkumisesta (esim. Tuhkanen 2023). Myös oman tutkimukseni iäkkäämmät vastaajat toivat esille samoja kuormitustekijöitä, vaikkakin osin eri syistä. Lisäksi moni työelämän konkareista korosti, ettei työssä jatkamisen tuoma rahallinen hyöty motivoinut heitä riittävästi, etenkin jos raskas työ verotti liikaa voimavaroja, joita tässä elämänvaiheessa piti säästellä muiden elämänalueiden sitoumuksia, kuten lapsenlapsista tai omista ikääntyneistä vanhemmista huolehtimista, varten. Kun vedenjakajana oli valinta oman jaksamisen ja rahan välillä, päätyminen oman jaksamisen puolelle tarkoitti heidän kohdallaan eläkkeelle siirtymistä.
Epäsuhta työn kuormituksen ja koetun työkyvyn sekä työn laadullisten vaatimusten ja oman osaamisen välillä vähentävät työn mielekkyyttä heijastuen lopulta jaksamiseen. Arvostuksen puute ja työssä turhautuminen ovat nekin tuntemuksia, jotka salakavalasti koetaan alkuun työhön tympääntymisenä ja jatkuessaan jaksamisongelmina. Jaksamisen haasteita aiheuttavat myös työyhteisön ristiriidat, jotka ratkaisemattomina heikentävät jopa sitoutumista työnantajaan.
Kuormitusta vähentävät toimenpiteet tulee kohdentaa oikein
Kun työkuormituksen juurisyyt on työpaikalla paikannettu huolellisesti, haitallista kuormitusta estävät/vähentävät toimenpiteetkin kohdentuvat oikeisiin asioihin. Vaikka toimenpiteiden vaikuttavuus ei kuormitustekijöiden haitallisuuden tapaan ole ikäsidonnaista, on työn merkityksellisyyden, joustavuuden ja yhteisöllisyyden todettu tukevan erityisesti nuorten aikuisten työssä jaksamista (emt.).
Työyhteisössä jaettu tieto kunkin työtehtävistä, vastuista ja osaamisesta voi osaltaan edistää mahdollisuuksia jakaa tarvittaessa yhteistä työkuormaa sekä parhaimmillaan se voi vahvistaa kokemusta yhdenvertaisesta kohtelusta. Työprosessien selkeyttämisellä päästään eroon turhista ja aikaa vievistä työvaiheista. Esihenkilön tavoitettavuus on puolestaan edellytys sille, että jaksamisongelmiin pystytään reagoimaan varhaisessa vaiheessa.
Työmäärän kohtuullistaminen sekä työn riittävä tauottaminen ovat esimerkkejä konkretiasta, jolla varmistetaan, että voimavaroja riittää myös vapaa-ajalle, joka sisältää enemmän tai vähemmän muita kuormitustekijöitä. Ja niihin työnantajan toimintavelvollisuus ei enää ulotu. Siksikin oman jaksamisen kannalta on tärkeää vetää selkeä raja työ- ja vapaa-ajan välille, ja siihen meistä jokainen voi myös itse vaikuttaa.
