Raja-arvot

Kemialliset tekijät - Kemiallisten tekijöiden raja-arvot

Työpaikan riskien arvioinnissa on otettava huomioon työperäisen altistumisen raja-arvot. Altistumisen raja-arvoja on olemassa sekä työilman epäpuhtauspitoisuuksille että biologisille altistumisindikaattoreille. Raja-arvoja asetetaan sekä EU-tasolla että kansallisella tasolla, ja niiden lainsäädännöllinen asema vaihtelee. Työperäisen altistumisen raja-arvot voivat olla sitovia tai ei-sitovia. Ainetta koskeva työperäisen altistuksen raja-arvo on ilmoitettava käyttöturvallisuustiedotteessa (kohta 8.2).

Sitovat raja-arvot

Eräille työpaikan ilman epäpuhtauksille on säädetty sitovia raja-arvoja. Sitovat raja-arvot on määrätty asbestille ja lyijylle sekä ilman epäpuhtauksille. Raja-arvoa ei saa ylittää, mutta jos raja-arvo kuitenkin ylittyy, työnantajan on heti vähennettävä altistuminen sellaiseksi, ettei raja-arvon ylitys toistu.

Täsmälliset ja työnantajaa velvoittavat tiedot raja-arvoista löytyvät Valtioneuvoston asetuksesta työhön liittyvän syöpävaaran torjunnasta (1267/2019) (liite 2).

Asbesti

Asbestilla tarkoitetaan kuitumaisia silikaattimineraaleja. Asbesti on syöpää aiheuttavaa ja sille on säädetty erityisiä vaatimuksia, joista löytyy lisätietoa Asbesti-sivulta. Työntekijän altistumisen raja-arvo on 0,1 kuitua / cm3, työalueen raja-arvo 0,01 kuitua / cm3.

Lyijy

Metallisen lyijyn ja lyijyn epäorgaanisten yhdisteiden pitoisuus lyijynä työpaikan ilmassa työntekijän hengitysvyöhykkeeltä mitattuna ei kahdeksan tunnin keskiarvona saa ylittää 0,10 milligrammaa ilmakuutiometriä kohden. Jos työntekijän veren lyijypitoisuus on korkeampi kuin 50 mikrogrammaa desilitraa kohden, ei häntä saa käyttää sellaiseen työhön, jossa altistumista lyijylle tapahtuu. Jos työpaikalla yhdenkin työntekijän veren lyijypitoisuus on 40 mikrogrammaa desilitraa kohden tai enemmän, tulee työnantajan erityisesti tarkkailla työpaikan ilman lyijypitoisuutta, työntekijöiden veren lyijypitoisuutta ja lyijyn mahdollisesti aiheuttamia terveyshaittoja. Työpaikan ilman lyijypitoisuutta tulee valvoa enintään kolmen kuukauden väliajoin suoritettavin säännöllisin mittauksin. Mittausten väliaikaa voidaan pidentää, jos veren lyijypitoisuuden mittaukset osoittavat, ettei yhdenkään työntekijän veren lyijypitoisuus ylitä arvoa 40 mikrogrammaa desilitraa kohden.

Haitallisiksi tunnetut pitoisuudet eli HTP-arvot

Haitallisiksi tunnetut pitoisuudet (HTP) ovat sosiaali- ja terveysministeriön arvioita työntekijöiden hengitysilman epäpuhtauksien pienimmistä pitoisuuksista, jotka voivat aiheuttaa haittaa tai vaaraa työntekijöiden turvallisuudelle tai terveydelle taikka lisääntymisterveydelle. Ne on vahvistettu työturvallisuuslain nojalla annetulla sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella. Työnantajan on otettava HTP-arvot huomioon työn vaarojen selvittämisessä ja arvioinnissa sekä työympäristön suunnittelussa, kun arvioidaan työntekijöiden altistumista ja mittaustulosten merkitystä.

HTP-arvot 2020 -julkaisu. Sosiaali- ja terveyministeriö.

HTP-arvot on annettu aineen pitoisuutena hengitysvyöhykkeessä. Koko päivän altistumisessa ilmoitetaan kahdeksan tunnin keskiarvopitoisuus. Jos aineella on akuutteja vaikutuksia tai jos altistumisaika on lyhyt, tulee lyhytaikaisemmatkin altistumiset arvioida. Mittauksen näytteenottoajan tulee olla mahdollisuuksien mukaan sama kuin HTP-arvon vertailuaika, 15 minuuttia.

HTP-arvot valmistellaan työturvallisuussäännöksiä valmistelevan neuvottelukunnan alaisessa HTP-jaostossa käyttämällä tarvittaessa asiantuntija-apua. Arvojen valmistelussa (perustelumuistion laadinta) käydään läpi ainetta tai aineryhmää koskeva kirjallisuus ja tutkimustieto sekä ehdotetaan niiden perusteella HTP-arvoa aineelle tai aineryhmälle.

HTP-arvojen perustelumuistiot on koottu aakkostettuna sivulle Perustelumuistiot.

Biologisten altistusindikaattorien raja-arvot

Biologisella altistumismittauksella eli biomonitoroinnilla tarkoitetaan arviota elimistön kemikaalikuormasta tai viimeaikaisesta altistumisesta. Sillä tarkoitetaan myös altistumiseen liittyvän terveysriskin arviointia ja seurantaa biologisesta näytteestä tehdyllä analyysillä.

Biomonitoroinnissa työntekijältä kerätään tavallisimmin veri- tai virtsanäyte, josta määritetään altistavaa ainetta tai sen aineenvaihduntatuotetta. Biomonitorointi huomioi kaikki altistumisreitit: ihon, hengitystien ja ruoansulatuskanavan. Kokonaisaltistuminen on erityisen tärkeä arvioitaessa altistumista ja altistumisen aiheuttamaa terveysriskiä aineille, jotka imeytyvät merkittävissä määrin ihon läpi tai jotka kertyvät elimistöön jatkuvassa, toistuvassa altistumisessa. Biomonitoroinnilla voidaan siten täydentää työilman epäpuhtausmittauksista saatuja tuloksia. 

Biomonitoroinnissa saatuja tuloksia verrataan ohjearvoihin, joista veren lyijypitoisuudelle on valtioneuvoston asettama ehdoton raja-arvo ja muille sosiaali- ja terveysministeriön asettamia ohjeraja-arvoja, jotka on johdettu työilman epäpuhtauspitoisuuden raja-arvosta eli HTP-arvosta. Ohjeraja-arvo vastaa kahdeksan tunnin altistumista HTP-tasolla.

Näitä ohjeraja-arvoja on asetettu arseenille ja sen epäorgaanisille yhdisteille, elohopealle ja sen epäorgaanisille yhdisteille, etyylibentseenille, fenolille, kromi (VI)-yhdisteille, ksyleenille, lyijylle ja sen epäorgaanisille yhdisteille, metyleenibis(2-kloorianiliinille) MOCA), rikkihiilelle, styreenille, tetrakloorieteenille, tolueenille ja trikloorieteenille. Raja-arvot ovat saatavissa STM:n julkaisusta HTP-arvot 2020.